Maan henget,
taivaan mannasta kylläisinä.
Ikonit puhuvat vihdoin
ja kasvavat ihosi nukkaa.
Siunaa sinäkin temppelisi.
Rinnat jotka valuvat
koivujen mahlaa.
Reidet jotka tihkuvat
kuusien pihkaa.
Siunaa temppelisi
ja kirkkosi ja huone,
jossa asut.
Siunaa temppelisi ja
kuuntele nauravaa jumalaa.
Valu mahlaa ja pihkaa
ja kukoista.
Niin jotenkin kuin muisttaisi aina arvostaa sitä itseään, kaikkea itsesssään ja nauttia siitä mitä jo on. Mutta mille se Jumala oikein nauraa?
VastaaPoistaIhana ylistys nauravalle jumalalle, ihmiselle, tämänpuoleiselle elämälle!
VastaaPoista