Nainen oli punertunut -
vuoristossa niin, että olkavartensa kesi
ja miehen luisella nilkalla kulki kärpänen.
Korpit kiistelivät, niin me luulimme
mustasta kissasta, mutta tämä
nukkui ansarissa selällään
ja näki unta metsähiiriperheestä.
Puurahakeinu natisee ja
keinun taivas on vihreä.
Kukkuuko kaukana käki? Ei!
Nimipäiväkakku odottaa jääkaapissa.
terv. Chr. & Jorma
Tulee mieleen Arvo Turtiaisen juhannusruno: "Ja se käki kukku niin perkeleesti..." Idylli tämä on kuitenkin. Vihreä taivas ja ansarissa nukkuva kissa herkistävät erityisesti.
VastaaPoistaKiitos kommentista! (hauska jotain kuulla sinustakin).
VastaaPoistaIdyllin jatke: Tulin perunamaata mullittamasta, Jorma pinkkaa klapeja puuvajaan, eikä mukamas ehdi tätä kirjoittaa, pyysi välittämään terveiset.
Ja kissa, taas selällään ansarissa.
Keinun taivas on vihreä! Runossa on ihana Satumainen tunnelma, jota ei kukkuva käkikään pilaa! Terhi
VastaaPoista