Pellonreuna laskee aurinkomiekan
puiden silmuhalo, aukeavat lehtisilmät
korkea lintu, kukkaviuhka kaulassaan
avaa nokkansa ja huutaa
maata vedeksi
edellä heinähämähäkit
pakenevat häviä-aaltona
yksinaaraksiset
yhdeksänkoiraksiset
sikiäinnaurussa.
© chr
Haa, en mahda mitään. Entistä enempi olen viehättynyt tähän kirjoittajan "luontorunouteen", sen tieteellis-muinaksiseen kieleen, jossa arvailuille ja pohdinnoille on monta sijaa.
VastaaPoistaChr:n runoissa on alkuvoimaista rosoisuutta, luontofilosofointia. Uudissanojen sanayhdistelmien taide harmoniassa. Aika nykyhetkestä menneen takamaille luovaa edestakaisuutta vaivattomuudella. Kiitos
VastaaPoista