Popkorni ilotulitus

Mitä luukusta tänään?

ilotulitusta  surusadetusta  neutraalia sähkövirtaa

maagisia lukuja loitsuja loruja sanoja sanoja


valokeila liikuttaa ihmisiä seinillä

mieli tekee kääntää vanha fraasi kysymykseksi:

onko elämä sittenkään elokuvaa?

Jos se on kaatunut mustepullo

roiskuava

sula tina sydänjäiden takana

simpukka

vaihtaa suklaasisuksiaan

vaan minä tahdon kuoret


Vanha takki

saa nukkua tuolilla

pitkään ja pehmeästi

ja lumet saavat rytistä katolta alas

kaikenlaiset kolot, luukut, taitteet ja railot

täyttyä pölyhiukkasista ja atomeista

Ohjelma

klo 000 

popkorni ilotulitus mikrossa

Aika

Ettenkö muistaisi jokaista väriä
sielussani

ruukusta lehahtaa perhonen

ei lennetä
kävellään
ollaan
pysytään

aika liikuttaa eteenpäin
liikuttaa
aika

Kahdeskymmesyhdeksäs Luukku

Yllätysmomentti

Mustajää yllättää autoilijat - ensilumi yllättää meidät
Ensimmäiset viisi senttiä lunta yllättää meidät
kymmenen senttiä yllättää meidät
kaksikymmentä viisi senttiä yllättää
neljäkymmentä kolme senttiä lunta
kuusikymmentä kaksi senttiä
Kahdeksankymmentä yhdeksän
senttiä lunta yllättää meidät varmasti
Joulu tulee aina yllättävän nopeasti
joulunajan loppuminen, arjen koittaminen yllättää meidät
auringonvalo yllättää meidät
helmikuun pakkanen yllättää meidät joka vuosi
maaliskuun puro, ensimmäinen pajunkissa yllättää meidät
leskenlehti saa meidät hymyilemään
kuuntelemaan ensimmäistä peipposta
Kurkiauran saapuminen yllättää meidät
Kesän vihreys yllättää
Kärpänen yllättää meidät kesäkeiton äärestä
Valoisat yöt lyhenevät ennen kuin huomaammekaan
Kesän lyhyys yllättää meidät
Ensimmäisten vesilintujen syysmuutto yllättää meidät
aivan kuten ensimmäinen vaahtera keltainen lehti on odottamaton
Syksyn pituus masentaa meidät, mutta yllättäen kestämme
sitä ensilumeen saakka, jolloin taas koemme
lumihiutaleden ainutlaatuisuutta, ja hihkaisemme ihastuksesta

kun yllättäen näemme hangella
jalokivinä tähtitaivaan heijastuksen .

Verkkaisesti kukko askeltaa kylästä kylään 

veräjätä veräjälle varpaiden väleissä valo.

Askelmat vanhat peittävät sakea sade luminen 

kukolla kruunussan kajo heltassaan huomisen kaiku.

Sielun maisema

Maalaan maisemaa, 
valkeaa
sielun maisemaa

Sielun, joka vaelsi
luonnon ja ihmisen kautta
omaan itseensä

Sielun, joka eksyi matkalla
Sielun, joka ei osannut levätä

 Tapanina tavataan



Tapanina

tulllaan taas yhteen

enemmän yhteisyyteen

yhessä nyhjötettyjen

pyhien jälkeen 



ja niinhän me tehtiin

Joulurauhan julistus

 .

Tänään 

putoaa sisään paikastlävitse yksi yleinen joulurauha

kuningasmaahan ja päällekutsutuille:

ottakaa varoitus korkea-ajasta,

kantakaa se hengittäen tuleen,

ja ylitse hetimiten ottakaa liikkumatta - vapautunut ylösesitys.

Lopultas mukaantoivotaan kaupungin yhteisille sisäänasujille

korkeatäyttä joulupyhää!

I dag,

infaller härigenom en allmän julfred kungjord och påbjuden,

med åtvarning till envar att denna högtid med tillbörlig andakt fira,

och i övrigt iakttaga ett stilla och fridsamt uppförande,

Slutligen tillönskas stadens samtliga invånare en fröjdefull julhelg!

.

Jos osaisi tuikkia

Ja valkea joulu tuli

pitkän huolipimeän jälkeen


jos löytäisi vastasyttyneen tähden

aamutaivaalta


osaisi tuikkia

          omaa valoaan takaisin

          ilman sen kummempaa hössötystä


tai kriisipuuroa

Uni

Iltapäiväuni oli eroottista
ja kummastelin ettei herättyäni näkynyt edes tonttua
ja illalla parvekkeella on lumikerros
puolikuun ympärillä valaiseva kehä
ja ajattelin että miksi kuuhun tulee valo
vaikka se on karua seutua
ei
tarvitse ehtiä minnekään
iltapäiväunien jälkeen jaksan katsoa hyvän myöhäisen elokuvan
ja kun kaikki lopulta kääntyi hyvin
ei
hänenkään olisi tarvinnut miettiä mitä on seuraavan mutkan
takana
asiat ratkeavat itsestään

Kahdeskymmeskahdes Luukku

Ilon juhlan aikaan
          kiertoradallaan
suru suurustuu
ajautuu lapsuuden reunalle
liki niitä jotka ovat
lähemmäksi niitä jotka ovat olleet

sakenee sattumiksi,
         vaikeiksi niellä
nostattaa silmiin suolan kyyneleet
kunnes vihdoin
              vuoden lyhyimmän päivän jälkeen
suru haikeentuu, laahus haalistuu
kirkastuttaa aamunkoiton varhaiset askeleet

Ainoan pojan juhla

Moniko sitäkin tulee ajatelleeksi
että lampaille oli onnen päivä
tuo Jumalan pojan syntymäpäivä
uhrilampaita ei tarvittu
kun ainoaa poikaa lopulta uhrattiin

Ei sitä enää
kukaan muista

Nykyään
uhrataan sikoja
nasuporsaita
veljiä pontevia

Sikajuhlalla on uhrinsa

Joulutori

Joulutorilla oli myös poliisin punainen mökki
kysyin
mitä te myytte joulun merkeissä

poliisi sanoi ettei mitään myydä mutta
toivomme
että ihmiset kunnioittaisivat toisiaan
ja
että alkoholin käyttö ei aiheuttaisi säröjä
joulurauhaan
etteivät
kuuset kaatuisi

olisi
iloista ja pyhää

Joulun alla

naftaliininkarheat silmät


yö


kuitattu univelkojalle


pakkanen


nurkkien herra


herjaa lämpömittaria laskevalla voimalla



ovi lähellä tyynyä


väljästi säpessä

sarana irti

viima



sana vapaa

kirjaimet karkaa


ovenpielistä


ikkunanrakosista



lahjaksi kenkälaatikoita


jotakin itse tehtyä




toiset otaksuvat

valtaviksi lahjan antamiskantamuksiksi


lähes uusvenäläisin elkein


melkein



opiskelija myhäilee partaansa


parsii kertaalleen parsitut mohairsukkansa


tiivistää ikkunat


ja koristelee kenkälaatikot

Ihan vain huvin vuoksi on Ihminen täällä olemassa:

Tähän ajatukseen jos suostut niin lepäät, laulat, lennät.

ihmisellä on siivet, hän vain ei tiedä sitä.

Työntäisit jalkasi multaan, kyyneltäisit jokia

sydämessäsi ilo maan tuoksun tuoreudessa.

Suostuisit nyt. Et koskaan olisi myöhässä

aina ajallasi, vain oikeassa paikassa.

Luottaisit. Huvin vuoksi!

Hymyilisit hänelle kun vastaan tulisin minäkin,

muuten vain, kiirehtimättä minnekään.


* * * * *

Koivu ja tähti

Vanhan talon pihassa kuuntele koivua

se kertoo kaiken mitä tarvitsee tietää

pohjoisessa lumen ja taivaan liitto

heijastus kirkkaampi kuin heinäkuun yö

pihakoivu säilöö lehtivihreää luissaan

niin kuin ihminen muistia sielussaan.

Suora aloittaa kierron taipuu 360 astetta

täydellinen muoto niin kuin yksi tunti

toisiinsa limittyneet vuorokaudet viikot kuukaudet

valon ja pimeän vuorottelua kantavat vuodenajat.

Pohjantähti katsoo koivua, näkee kauneuden

monessa eri puvussa, se on aina sama.

(c) Lealiisa Kivikari

TALO KALLIOSAARELLA ILMESTYY 2.2.2013 LAHDEN KIRJAMESSUILLA

Seitsemästoista luukku: Pyry pyry Pirkko!

Pyry pyry Pirkko!

Lunta satoi kirkkoon

piparmuorin penkkiin

kun pukki teki lenkkii

mustalla mustangilla

valkoisella vespalla

telkkarin ylitse

tietsikan alitse

kännykän kantamalla

lahjoja antamalla.


Ja pappi lukkari talonpoika kuppari

poliisi jobbari puhelinmyyjä tohtori

puisteli päätä.  Ne ihmetteli säätä.


Ja kaatui muovikuusi.


Vegaani huusi:

HUS SIKA METSÄÄN!

Joulutori, Riga

.

Juhani rakkaani.

Hyinen Väinä-joki vielä kelluttaa vesilintuja

ja Tuomiokirkon edustalla pakkastuuli pyörittää lunta.

Pakaasia avaamatta istun

hotellin sänkyä kun vasta ajurin laiska piiska hoputtaa hevosen

talvi seisoo silmät kiinni

totiseen sinun ikävääsi riitä villat nahat lämmittämään

yhden lampun valoa.

Liukkaat ovat mukulakivet kulkea.

Joulutorilta maistan glühweinia, höyryää,

juoman lämmössä notkistuvat sormet kirjaimiin,

kirjain kirjaimelta lähelle sinua

kierrämme, valitsemme oikean

Venny

.

© chr.

.

Viidestoista Luukku

  on vaikea. tabula rasa
pelkkää nietosta nietoksen perään, lunta lunta
lunta vaan.. eikä  junaa,  lunan lunaa. On
joulustressin aavistus.Ja kohta  aamu koittaa.
Haluaisin  niin koillisen taivaanrannan
jouluomenan lailla jo  punertavan, mutta ei
harmaata harmaata, ja valkoista
kaikki kaikkeus, toivoisin
tiukujen helinää siihen oletettuun
korvien väliseen keskipisteeseen, mutta  mikään ei helise
suhisee vain. Kaiketi  asema ei ole kohdallaan.

Alanko kuoria tätä tilannetta. Niin kuin sipulia sanotaan kuorittavan
kerros kerroksen jälkeen löytäisin uuden, entistä itkettävämmän? kerroksen
Ja mitä löytyy lopulta  -.jonkin siemen vai  tyhjyys? Tyhjä kolo.
No sittenhän se vasta  vollotus  alkaisi..
                                                   paitsi  Lahtea paenneilta
Kari Enqvistiltä ja Risto Ahdilta.  Toinen kun löytäisi heti uuden kvarkin
ja toinen  näkisi  jonkin Olion . Hah.
Suljen luukun ja menen takaisin nukkumaan.

Lapanen

Lunta
oli satanut
satanut
ja satanut

Kahlasin Kauppakatua
kuljit edelläni,
bambi

Pudotit jotain,
lapasen,
villaisen, punaisen

Juoksin sen kiinni
ennen kuin
se hukkui lumeen.

Katosit pyryyn,
tuiskuun
ilman kasvoja
ilman nimeä
ilman lapasta

Tuolla se on
hyllyssä.
Ajattele,
bambi,
kaikki olisi voinut
lähteä lapasesta.

Samaa maata

Yksi huone lähtee
liikkeelle
sinkoutuu tuntemattomaan
siellä me näemme kaivatut kaivatut kadonneet esineet
kuparikahvipannun kermanekan ja hävinneet
kirjeet

ja me kerrankin olemme samaa maata
molemmille tuntematonta energiaa

tiedämme paluun olevan kuolemaksi
niinpä
emme suunnittele muuta kuin tunnustelemme
esineitä
ilman nimeämistä

Kämmenellä 12.12.12 Luukku

Rakkaani, lupaan

               Kairon viileän jouluaamun
koittaessa            tuuli puhaltaa
koptilaiseen  napaasi,  pyyhkii pois
kaiken yöllisen hiekan . Muista

paimentolaisten aamiainen
runouden basaari , tanssit. Opiumin
vartalon tuoksu,          mystiset suudelmat

tatuoidut taltioinnit
selkärankojen mausteiset  pergamentit.

Kun nousemme vuoteesta
                suolakaravaani  lähtee
                                         matkaan
aavikon yli

ihmiset

viikonlopun tulles

viikonlopun tules


luotujen lumien unes


näyttää leikkitalvelta


rautavaari saapuu

pöly laskee


teräsmummo tervehtii


pihat on tyhjät


lapset leikki silloin

katolla kävi nuohooja



ovilla joulupukki

ja esson öljyauto

Kymmenes luukku - Kinkku

.

Sus scrofa domestica. Sika. (Svin.)

Harjaskarvainen, paksuruumiinen eläin,

nelijalkainen, jaloissa parilliset varpaat;

ulko-ja sisä keskimmäisiä pienemmät

Hammaskaava 3 4 1 6 1 4 3

......................3 4 1 6 1 4 3

Kuonon päässä tonkii maata kaikkiruokainen kärsä,

johon sieraimet aukeavat, silmät pienet.

Mahalaukku melkein yksinkertainen.

Se synnyttää useasti vuodessa 10 - 14 sian poikaa

♂ Karju, ♀ Imisä sika.

Kotilätti ompi sikopaja. Siellä seisoma- ja makuutiloja

luonnollisessa asennossa.

Talven tullen haetaan kunnon kirves,

karsinasta houkutellaan tallinpihalle iso sika,                        

aivoihin isketään holkki

sika kaatuu suorin jaloin,

veren piirto lumessa, puroaa alas tietä

renkaiden jälkikourua.

Kalttauspadan

kiehuhöyry tanssii pienessä pakkasessa

takasorkka

takapotka

etupotka

etusorkka ja kinkku.

.

.

© chr.

lähteet ja kuvat kirjoista Suomen Luurankoiset (WSOY 1909)

ja Skol-Zoologi (Weilin & Göös 1904)

.

Joulun lapsi

Joulun lapsi jaksaa  yhä puolustaa

vuosi vuoden jälkeen 

ihmisen oikeutta


perheeseen, seuraan, iloon

tai yksinäisyyteen, hiljaisuuteen, rauhaan


odotuksiin, muistoihin

lapsuuteen ja viattomuuteen

kokemuksista rikkaaseen vanhuuteen


ihmisen oikeutta olemiseen

turvaan, vapaana tehdystä työstä

        ilman valtaa, kultaakaan

 

Millaista

poliittista neroutta,

kypsää tunneälykkyyttä

ja kaukokatseisuutta


-  jo 2000 vuotta ennen ay-liikettä.

Hopeasiipinen lintu

Punaiselle liinalle putoilee valkoisia lumitähtiä
hopeasiipinen lintu lentää verhon reunassa
pieni
poika antoi syntymäpäivälahjan

kynttilät

ilo on vilpittömyydessä
luotan lumikiteen yksilöllisyyteen
teen viltistä joulun pehmeän
                             pesän

7. joulukuuta 2012

Voi, Jeesus
Kunniaksesi seison
marketin kassajonossa
Ei kultaa
ei mirhamia
pari olutta vain
ja leipä

Kaikki nämä
sadat tai tuhannet
maksavat asiakkaat
hammasta purren
hikeä vuotaen
infarktia odotellen
tekevät
joulua
sydämeensä

                                                                                  Karhu (Ursa Minor)

Painan pään vasten ikihonkaa

maalla ja puulla on muisti, vedellä on.

Karhujumala asui täällä kerran

maasta nousi hampaita, sain ne käädyiksi kaulalleni

Lajin voima: vaisto ja taipumukset.

Ankara pohjoinen talvi. Sodimme, syömme.

Juhlimme, siitämme. Selviydymme 

Honka huokaa korvaani - monta karhun kalloa

olen kohottanut; viskonut tarkasti taivaalle tähdiksi.

(c) Lealiisa Kivikari

[Runo 2013 ilmestyvästä kokoelmasta Talo Kalliosaarella]

Viides luukku

Narinaa, narinaa
Luukku vaivoin aukeaa. Vaan mitä näkyy
luukun takaa?
Kas, saarioisten äitein hymyilevät
 hahmot siellä salaa
laulaa Ollaan kohta kystä kyllä
( kystä on kypsi-sanan partitiivimuoto -
näin lauloi  Agricola aikanaan)

ja heidän takaa Ros Ollin
punaposket säger
minoriteetille Sillsalad utan sill

vaan taivahalla, jo kohta tähtein
ahterein alla Joulupukki Evankeljumi-porollaan
siintää Siinain yllä,  kiitää klisee,  kiiltää
konvehti. Rauhaa ,rakkautta
lapsille  Daavidin kuin Arafatin  pudottaa, ja taas
   mannaa sataa   -  Hallelujah Insallah
pensas syttyy,  vaan täällä.  puut paukkuu, tuikkii,
silmän kulma
tähdet,  harjut yksin humisee

neljännen luukun kohdalla

enkeli itki punaisia karpaloita


matalaa kyynelvirtaa


minun ei tarvinnut


katsoin kun kyyneleet valuivat

hitaasti

leveinä vanoina

suurten lapsensilmien alareunoista

monesta kohtaa


kullanruskeat kutrit

kehystivät lapsenkasvoja kauniina



kaunis enkelilapsi itki puolestani



(7.12.2009)

Syyspäivän tasauksen jälkeen pitkästyn.

Valon ja pimeän jyrkät vaihtelut

lyhyt on hetkessä hämärän kauneus.

Villiviini on punainen.

Talon kerätessä lämpöä juovun yksin

laulan ilottoman kansan lauluja

kasvatan rukiista juurta.  

Kuvittelen silmiesi alle tummat terälehdet

ripsien väliin kesän kasteet.

Yöt leikkaavat unettomia ajatuksia

halkaisevat aukkoja eiliseen.

Yksinäisyys suomuilee iholla;

Ilman sinua olen sietämätön itselleni.

Piirrän palaneen puun hiilellä

viivoja oven pieleen. Tulisit.

Päivisin etsin ruumiini ääriviivoja

kävelemällä pitkiä matkoja.

Kesä rakensi hauen selkäruodosta veneen

seilasimme syvän taivaan kohteisiin

Linnunradalta löysimme joutsenen kantavia siipiä.

Nyt aurinko on Kauriin kääntöpiirin yläpuolella.

Syyn ja seurauksen Saturnus juhlii ja minä

sytytän suuria kokkoja kuin esivanhemmat.

Valaisen polkusi, että löytäisit takaisin luokseni.

(c) Lealiisa Kivikari

[Runo 2013 ilmestyvästä kokoelmasta Talo Kalliosaarella]

Saako tulla laulamaan?

.

Kaurapellon sänkipillit viheltävät, säestävät tuulta

se ajaa metsäsaarekkeet peltojen laitoihin,

valtaojiin kumolleen, yhden puhaltaa tien risteykseen.

Tiellä pimeässä kulkee Mäyrä, kultainen kruunu

laulunsanat kainalossa, tiellä kulkee viitan sihinä,

aurausmerkit.

Jupiteria näytetään pilven raosta.

Myös Musta Rinssi, Felis Ernesti, kaikilta tunnettu,

on läpikulkumatkalla Beehelmin kadulle,

hopeinen kruunu, kynnet kuin miekat.

Mäyrän urhoollinen sotilas, Lukki, etenee taholtaan määrätietoisesti

kypärä, olkain, ohuet raajat.

Sen silmät aistivat valon, varjon vaihtelun ja

Kuu, joka heidän ylitsensä käy, kulkeepi latvustossa,

kynttilävyötetty, se maailmaa valaisevi.

Nämä neljä kohtaavat, maan päällä, metelin alla

eläin eläintä lähellä

siinä karva, siinä turpa, siinä kirkas silmä, pihkahengitys

ja metsänpohjan tieto, seisovat rivissä.

Kaikki:

Hyvää iltaa,

Saako tulla laulamaan jokaiselle

metsäsaarekkeen säädylle,

joka huuhkajatenorille, unisieppareiden lapsille

sekä Fagerströmin viekkaalle ketulle,

koko väelle, kuin paikalla on?

Saatuaan luvan alkavat laulaa:

(sänkipillit soivat vireessä, puhaltavat alkavaa pyryä)

Kun maa ja vedet on sidottu jäähän,

kun päivä istuu pesässä ja

aurinko, armollinen majesteetti, lepää vuoren onkalossa,

alkaa kaikuu uuden vuoden onni,

särkyy synti, vääryys.

Kun maan rauha on kaikil´ tunnettu

aitan alle, saunan vintil´

kivimankelin kaukaisel´ maalle,

silloin joutuu jouluaamu, ompi saatu ilo, rakkaus.

Metsän tuulikaapissa soittelevat puut

kuu, se kulkeepi, kuu se pyörii,

laulaa samalla sävelmällä.

Kaikki kumartavat ja lähtevät pois.

.

©chr.

Kolme runoa talven taitteesta

1.

Ihmettelen miten

talven taite toistaa aina itseään

valkoinen samea huopa

sen alla
  
               päivänkakkarapelto

               kaikki keltaiset päivät


jokin muuttuu päivien kehrässä




2.

Keskeneräinen aamu-uni;

paukahdus

                ovet ja ikkunat aukeavat viistotuuleen

selittämättä

naapurin kissa kävelee suoraan lumihangen yli

villit linnut lentävät yhä kauemmas täältä

vedet paisuvat ympärillä

        
                  pelko on poissa




3.


Kauan sitten kadonnut palaa takaisin,

nyt

                 osaan uneksia elämäni

                 yhä tarkemmin

                 yhä kirkkaammin



Kuvittelen

että selviän ilman liikoja selityksiä