PARASTA IHANAA VALOISAN MIELEN JOULUA RUNOKAVEREILLE JA LUKIJOILLE

T. Lealiisa

suora, karu totuus

kaverini puntari

retropuntari kirpputorilta vuodelta '97

Herkkä puntari.

Osaa reagoida tunteissa

Astu varovasti,

ota aikaa

Älä järkytä, anna sen varustautua

Hitaasti, mutta varmasti

Siirrä paino puoliksi

(tukea hyllystä)

Katso miten lukemat nousee

ja

nouse pois ennen kuin

se toteaa karun totuutensa

tai

jos olet tyytyväinen,

jatka siirtymistä varoen

Joululahja

Nyt olisi tarjolla LSP-runoilijoille joululahja - lippu joulukonserttiin

Sinfonia Lahti, johtajana Esa Heikkilä ja Laulupuu-kuoro

Itämaan tähti. Torstaina 15.12. klo 20.30 > Sibeliustalo

Soita tai laita tekstari,

lipun saat minulta Sibbetalolla ennen konserttia - voitais juoda runoblögit väliajalla?

Tonttu-liisa

Sunnuntaikirje runoystäville

Se oli sittenkin vain loskaa. Voi ei. Mutta Jorma kai pyöräilee mieluummin töihin kun ei ole pakkasta ja lunta? Minua ärsyttää, kun kunnon lumi ei tule - valo antaa odottaa itseään. Juu on ollut syksyssä pitelemistä.

Mitä teille immeiset kuuluu? Käykö näillä sivuilla enää kukaan? Ei taida runoja syntyä, jos syntyy ne ilmeisesti kaivautuu pöytälaatikon kätköihin tai suljettuihin tiedostoihin. Minä kirjoitan runon pari viikossa ja suoraan jompaan kumpaan blogiin. Siitä tuli hyvä tapa tämän LSP-blogin myötä.

Ylen yksinäiseltä välillä tuntuu, kun ajatusten ja kokemusten vaihto on nyt vähäistä. Seuraavasta kirjasta minäkään en tiedä. Runot on periaatteessa kasassa liuskoina, mutta nyt ei ole ollut viimeistelyn aika. Kokoelma on puolivalmis. Ja uutta, toisenlaista syntyy taas päälle, sataa kuin uusi lumi vanhan surmaksi.

Maria-kirjasta jäi ja on hyvä kokemus. Mielestäni vain se markkinointi, kirjan vieminen eteen päin ja sen myyminen on perin työlästä. Minulla oli kyllä hyvä startti kirjamessuilla ja tarkoitukseni oli julkaista seuraava helmikuussa. Mutta vielä ei ole aika. Liittyminen Salppurin kirjailijoihin on kyllä antanut potkua myös Maria-kirjalle, kiitos Sirpan. Maria jatkaa myös matkaansa edelleen Soilan&minun yhteisyön merkeissä - sekin projekti on viivästynyt, vaan ei kuopattu.

Luetteko te paljon vanhoja, jo julkaistuja tekstejänne? Itselleni se on ollut aina vaikeaa. Jo näytelmissä. Kolumnit kyllä luen uudelleen. Runot jos esitän. Mutta Maria-kirjaa "muistelen" joskus sivu sivulta, mutta en juurikaan lue uudelleen; se tuntuu vaikealta.

Muuten Visa, mitä sinulle kuuluu? Entä Eeva - mitä projekteja on menossa? Olisi mukavavaa kuullu ihmisten kuulumisia ja tekemisiä. Ja Anna-Liisa, anteeksi, kun fb-chattailuni jäi lyhyeksi pari päivää sittten, ystäväni Saksasta soitti skypeen ja vastasin.

Syksyn kirjasadosta en juuri osaa mitään sanoa. Kaupasta on kotiin tullut Johanna Venhon Syntysanat, mutta en ole sitä vielä lukenut ja Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa Valoa Valoa - se on tytöillä kovassa luvussa, en ole nähnyt kirjaa sen jälkeen kun kaupasta toin. Liksom on lukematta kuten muut Finlandia-ehdokkaat.

Olempas yhden runouutukaisen lukenut! Liisa Kojamon viimeisimmän (jo toisen tänä vuonna) runokirjan Rakkauden ylistykseksi. Ja siitä pidin. Ihanilen myös Liisan päättäväisyyttä ja ahkeruutta.

Minun on ikävä hetkiä kanssasi
kumpupilvien purjehdusta
punaisen katon yllä

sininen taivaanlaki
syksyinen raekuuro unohdetulla tiellä

minä en jaksa puhua
tuuli painautuu ovea vasten

ikävöin silmiin katsomisen hetkeä.

Liisa Kojamo: Rakkauden ylistykseksi (2011, Kirja kerrallaan)


Olen tullut siihen tulokseen, että minun kohdallani on niin, että runous ei voi olla työtä, vaikka se kovaa työtä vaatiikin. Paradoksi. Niin, jos työn määritelmä on toiminta, josta saa palkan ja leivän pöytään - tietyt kelloajat, velvollisuudet, vaatimukset. Runoilijuus on ainakin minulle niin kokonaistavltaista, työlästä ja haastavaa, että se ei ole työtä työn periteisessä mielessä, merkityksessä.

Olen kovasti yrittänyt pohtia mitä voisin sitten työkseni tehdä, perinteisessä mielessä. Enkä voi käsittää kuinka saan aikani riittämään edes työntekoon, jos aion runoilla, luotsata kahta murrosikäistä ja hoitaa alzheimersairasta isää. Ja maalaaminen - olen myös maalannut tänä syksynä aika paljon, siinäkin uusia virityksiä> vasta sisäilellä tasolla ja syntymässä. Niin, että milloin ihmeessä minä sitten tekisin niitä töitä? Ei aavistustakaan milloin, mitä - miksikö? - no tätä velkaa on niin hemmetisti ja jotain pitäisi syödäkin.

Tällaisia pohdin tänään sunnuntaina, kuulumisiani teille. Kirjoitelkaa nyt jotain. On niin pitkästyttävää, kun ei ole blogilukemista.

Oikein hyvää kunnon lumen ja pakkasen odotusta ihan jokaiselle Lsp-runoilijalle, lukijalle ja ystävälle.

Lealiisa

Teema: miten kirkastat ajatuksesi. Rosessi....

 Itsenäisyys 6

Syntymän ja kuoleman välissä
voit tehdä päätöksen: 

rakastat, vaikka et pitäisi
rakastat, vaikka on monta veruketta tehdä toisin

rakastat - kaikissa aikamuodoissa.


 * * * *


Itsenäisyys 5


Syntymän ja kuoleman väliin jää
ainoastaan yksi asia, johon voit vaikuttaa:

Mistään huolehtimatta päätät rakastaa
kaikissa aikamuodoissa.



 Itsenäisyys 4


Kastepuvun nauhojen väri määräytyy biologiasta ja perinteistä.
Mustavalkoisessa kuvassa nauhat ovat harmaat.

Viimeisen vuoteesi tyyny on jokin valkoisen sävy
sekin on perinnettä. Materiaalin valitsee joku toinen puolestasi.

Mitä hetkien väliin jää?

Joku oli laittanut ensimmäisen maitohampaasi
rasiaan, kadotit sen muutossa.

Muistat sen koulupäivä jolloin oivalsit:
pelkkä tieto ei riitä selviytymistarinaksi.

Pettymyksen, kun kerroit itsestäsi
monin omin sanoin. Toinen ei kuunnellut.

Huomaat, että rakastuminen on alitajunnan hämärä oikku
paljaan ihon ilo; kämmenten viivat joita seuraat.

Ensimmäisestä katseesta alkaa luopuminen
se ei kysy valintaa. Suru valtaa sinut ajallaan.

On vain yksi asia, jonka voit valita:

 minä rakastan kaikissa aikamuodoissa -


 itsenäisyys 3


Kastepuvun nauhojen väri määräytyy biologiasta ja perinteistä.
Mustavalkoisessa kuvassa nauhat ovat harmaat.

Viimeisen vuoteesi tyyny on jokin valkoisen sävy
sekin on perinnettä. Jos tahdot pellavaisen liinan
säästä rahaa ja osta se itse ennen kuin tarvitset sitä.

Mitä hetkien väliin jää?

Joku oli laittanut ensimmäisen maitohampaasi
rasiaan, kadotit sen muutossa.

Muistatko sen koulupäivä
jolloin oivalsit pelkkä tieto ei riitä selviytymistarinaksi.

Pettymyksen tunteeen, kun kerroit tämän monin sanoin,
eikä kukaan kuullut. Harva meistä rohkenee löytää
vihan kätkettyjä aarteita.

Huomasitko, rakastuminen on alitajunnan hämärä oikku
paljaan ihon ilo; kämmenten viivat joita seuraat.

Ensimmäisestä katseesta alkaa luopuminen
se ei kysy valintaa. Suru valtaa sinut ajallaan.

Silti, on yksi asia, jonka voit valita: rakastaminen

kaikissa aikamuodoissa.

* * * *

itsenäisyys 2


Mistä asioista päätät itse, voit(ko) valita?

Kastepuvun nauhojen värin.
Viimeisen tyynysi materiaalin.

Mitä niiden väliin jää?

Ensimmäinen maitohammas rasiassa.

Koulupäivä, jolloin oivallat - pelkkä tieto ei riitä
selviytymistarinaksi.

Rakastuminen; alitajunnan hämärä oikku.

Paljaan ihon ilo; kämmenten viivat joita seuraa.

Vihan ja pettymyksetn kätketty aarre
elämn kaaret, joita sinun on vaikea hyväksyä

Ensimmäisestä katseesta alkaa luopuminen
se ei kysy valintaa. Suru valtaa sinut ajallaan
niin kuin päätös:

Minä rakastan: kaikissa aikamuodoissa.


* * *


itsenäisyys 1 (raakaversio, kehikko)

mistä lopulta saat päättää itse
siitäkö, onko sinulla vara valita

et syntymästä, kuolemasta
et rakkastumisestakaan, sen valitsee alitajunta
[jonka kadotat päivittäin] puolestasi

rakastamisesta ehkä, ehkä vihasta
kenties ilosta, mutta et surusta

luomumaidon voit valita, jos sinulla on 42 senttiä euron yli.


 * * *