*

Hanhet puhuvat -
järvi on jäätymässä
ankarin sanoin

*

 *

En palaa kotiin
Sormenpäissä tiivistyy
lumen odotus

*

Yöpuhetta 3

Kello 23 Orion on noussut kokonaan ja näkyy kaakossa.
Saamelaiset sanovat: Kallapartne - Viisas metsästäjä,
muinaiset suomalaiset puhuivat Väinämöisen viikateesta.

Sinä olet suunnistanut lapsuudesta saakka sen mukaan; yhä

tiedät: usko, toivo, rakkaus.

Kerroin papille: tähtitaivas on kuin kompassi.Tahdotko iloita?
Pleijadin-kuviossa seitsemän sisarta tanssii tähtipölyä hiuksissa.
Pieni karhu kulkee halki taivaan ja
silloin on hyvä olla suurennuslasi.
Nuorena upposin unessa Anromedan sumuun, se oli pehmeää,
minulle näytettiin ihmeellistä geometriaa.
Eräänä yönä kuulin tähden itkevän.
Yöpimeässä pyyhin kyyneleen lapsen poskelta.

Pappi sanoi: niin me ihmiset olemme erilaisia. Minä nyökyttelin.
Hän kertoi aina tahtovansa ylös, korkealle kuin vuorelle.
Nyökyttelin edelleen: eikö se ole sama asia?

[Kuinka monta kohtaamista lukija jaksaa kantaa?]

[Kuinka monta työasua voi lisätä samaan kirjoitukseen?]

Se vain tapahtui, jälleen.

Sen jälkeen kuin psykologi ja psykiatri olivat kysyneet:
entä nukkuminen, unet?
Ja koska he olivat sanoneet, että vielä ei ole lupa puhua
lapsuuden nukkumisesta, unista niin vastasin: niin kuin ennenkin.
Eiväthän he tiedä mikä on vertailukohta!

Silmäni tulivat valolle araksi ja normaali
iltapäiväkahviaikani on klo 3.00. Joskus kuvittelen, että
olen aamukahvilla kollegani kanssa.
Hänen unikiekko on aurinko.

Käyn parvekkeella tupakalla, kurkotan kaiteen ylitse:
vieläkö Jupiter loistaa sumuharson lävitse. Vielä.
Astrologi kutsuu Jupiteria Linnunradan joulupukiksi.
Se laajentaa tietoisuuden ja tuo lahjoja.
Kädet avonaisena, jokainen kokonainen yö, Härän tähtikuviossa.

Toiset ainoastaan sanovat
pappi, psykologi, psykiatri ja astrologi, mutta


vain Sinä Tiedät:

Usko, toivo, rakkaus. Ja kompassin neula liikahtaa kaakkoon.

(Lasselle)

Piste. Kuka päättää sen paikan runoilijan lauseissa piste. Voiko sen merkitys kasvaa kokoaan suuremmaksi? Voiko se antaa mahdollisuuden jättää taakse ja katsoa selkeämpänä eteen. Ilman sumua. [piste] Hakasulut ovat vakuuttavammat kuin pehmeät pyöreät muodot. Onko kohteliasta laittaa piste merkintöjen sisään? Onko se kohteliampaan kuin ! Vihjailevat merkit ja sanat ovat runoudelle ominaisia. Entä elämälle? Piittaako se vihjeistä, seuraako niitä? Vai onko kerta toisensa jälkeen ja kaikkiaan puhuttava sanoilla ilman piilomerkityksiä. Nyt Minä Kirjoitan Pisteen Menneisyyden Tarinoille?
Vain hengästyen: nytminäkirjoitanpisteenmenneisyydentarinoille. Piste. Runokoulussa opin jo hyvin nuorena, että vain lahjattomat ihmiset käyttävät kolmea piste-merkkiä peräjälkeen. Onko opettajaan aina uskominen? Entä itse elämä? Ehkä se on riippuvainen näkökulmasta. Jos mielikuvittelen itseni Saturnuksen renkaalle luistelemaan minun ! . tai ; ovat merkityksettömiä, itsestään, vaivattomasti luonnon kierrossa toteuttavia muutoksia. Kun katselen elämää näyttöpäätteen avaruudessa HUUTO, PISTE, PUOLIKAS ovat suurempia kuin itse olen. [...juuri sen vuoksi kauheita...] Ja helpottavia merkkejä; voi uskoa tekevänsä oman luontonsa muutoksen. Pisteen. Todellisuuden.

Betonin värinen marraskuu. Outo lämmin tuuli. Etelästä. Ovatko navat vaihtaneet jo paikkaa? Pohjoisen lapsi nääntyy pimeään ilman taivaasta satavaa valoa. Kaivattu kylmä hohde on kirkas, armahtava. Se näyttää polkua ja polun vierestä lähteviä sivujuonia. Talven saarekkeita, levähdyspaikkoja. Nuoruuden Amsterdam oli samaa outoa sumuaa tulvillaan kuin tämä. Marraskuu. Jotain tapahtuu. Pelottaako minua? Lemmikkipelto on noussut omenapuiden alle. Jos luonto ei enää tiedä kiertoa. Kuka tietää? Sähköiset valoilmiöt niittävät maisemaa. Yhä pimenevää. Ei hallanvaaraa edes alavilla mailla. Minun on kuolettavaa ilman. Joulun Tähteä. Lumikola valittaa varaston nurkalla. Vai kuka täällä nyyhkyttää? Ränneista valuu vettä. Jossain toisaalla haukkuu vauhkoontunut koira. Vai onko se ihminen?

Kääriydyn lapsuuteen takaisin. Sanon jokaiselle kysyjälle. Tulen ulos vasta, kun on talvi. Lunta.

Isänpäivä teema

Muistatko
kun istuin pyörän tarakalla ja huusin
kantapää jäi pinnojen väliin
arpi
on ikuinen
kun Sinä olet pois
itkin silloin jo sitä ikävää
joka ei koskaan lopu
vaikka
arpi on tunnoton

AINO

[Keskeneräinen ehdotelma myyttisestä Ainosta 2000-luvulla.]

Kuka kuka varasti sielusi vei keskiyön kehtoon
Oi nuori Karoliina.

Street dance: eriväriset pirut&enkelit tanssivat
street dance epärytmissä. Katu loppuu,
alkaa polku, nielaisee lampi. Voi kaunis, miksi miksi
mutaiseen pohjaan vauhti loppuu.

Poliisi ja oikeuslääkäri toteavat: mitään ulkoisia
väkivallan merkkejä ei ole havaittavissa.
Kaikki viittaa siihen, että rikosta ei ole tapahtunut.

Teknologia on ihmiskunnan historian kehittynein,
mutta vain pörssikurssien kaltainen - oikukas,
sillä ei mitata tunteen lammen syvyyttä, haavan leveyttä.

Nyt ponkaistaan kohdusta suoraan stagelle
loisteputkien kirkkauteen,
sieltä suurien talojen yksinäisiin huoneisiin
unikouluun: eikö uni tule, tule uni tule uni,

itse piika pikkarainen uneen itsesi 
keinutat valmismaidolla lohdutat
omassa arktisessa pimeässä, aurinko
painui mailleen, raapi syliin kylmän, ikävän.

Pikseleistä rakennettu sähköinen maailma
varastaa mielen voiman,
kilpaa laulajalle, eniten tarjoavalle -
kaikki on kaupan.

Veriveljet raatelevat yön hampailla,
putoamista putoamista, jos etuhammas,
läheinen, jos taaempaa niin kaukainen
kokoajan,(mitä itket piikueeni?)
joka hetki ihmisen sukulainen kuolee.

Koulutie peruskouluun, viralliseen uimakouluun
missä hapensaantikyky on mielen voimasta
ei keuhkojen tilavuudesta kiinni.

Pystytämme ostoskeskuksiin pisa-mittareita
ylpeilemme, kunnes käytävällä räjähtäen lentää
etusormia - soo soo! näyttää opettaja.
Fuck you: nussi kuolemaa, huudat.


Olet itsesi varassa puhkottu aukile - street dance.

Autokouluun, kilpaa laulavat moottorit
upottavalla asfaltilla ilman ohituskaistaa.
Kuka kuka on voitokas tänä yönä jäljelle
jää vain tennari kuin tuhat muuta tennaria,
joita kukaan ei tunnista omaksi eikä läheiseksi.

Samuuden valtakunnassa painetaan peukkua
samalle tuotemerkille saitpa silkit silmillesi
kultalangat korvillesi samanlaiset
mielipiteet (mitä itket piikueeni?)
-truut truut kello löi jo kakstoista
keisari seisoo palatsissa [...]
ja jos olet eropeli yksi
jäät iäksi parittomaksi numeraaliksi.
Voiko sitä pelata
iphonella, juuri sillä ja
sormet verillä: soo soo :toisella puolella
jonkun toisen sisko
ompeli sen sauman, taivutti muistikortin,
joka purkaantui - huippumalli haussa,
idosltähtitalent. Tosi on tosi on life.

Pirut ja enkelit taistelivat huusivat
karjuivat kiljuivat niin et kuullut
omaa ääntäsi, mutta saitpa silkit
silmillesi, kultalangat korvillesi 

Oi nuori kaunis, (may you stay forever young)

kuka kuka puhkoi silkkisi päistikkaan
metsään johdatti. Totuuden henki johda
sinä meitä, kerran usko lapsuuden.

Lilja ruusu kirsikkapuu rippikuvassa
arkun kannella tuoksuvat
painomusteen&sähköisen sanoman
nopeat armottomat sormet.



Kaikki viittaa siihen, että rikos On tapahtunut:

Oi aino, Sinun haaveiden haavat 
virta vie, tuuli puhaltaa linnun sielusi
siiville kokasta Ilmattaren asuinsijoille.


Kevätaika on valoa verhoava, ekyen etsivä,
sen rauha on rikottu. Äiti haravoi nuppuja, 
sirpaleita; ihmettä ei tapahdu vaikka rakkaus on väkevä kuin -



****

Hahmotelma rispaantuneen runoilijan omakuvaksi

Syyssade pieksee pyykkiä narulla, en tiedä kuinka monta vuoden kiertoa, niitä ei enää laske. Nyt kun ei odota tai muistele. Kun, jos putoaa maailman läpi, ohittaa greditin ja debitin, kelan konttorin, psykiatrisen poliklinikan jonon, joka ei supistu vaan laajenee. Kun, jos, ja sitten vain putoaa; saa siivet ja toisen olomuodon: metsän ja kanervikon kalliokruunun. Syyssade pesee ja pesee pyykkiä. Märkiä unia. Koivun keinussa roikkuu päitä menneiltä vuosituhansilta.Runoilijat kirjoittavat omakuvia, jotka eivät avaudu, ne sysätään pois rivi riviltä. Kuka lopulta tietää tavujen määrän? Kuka mittaa määrittämättömän kauhun ja kauneuden? Jota, mitä voi kuvitella tutkivansa akateemissa kehyksissä? Vierasta kieltä? Ulkopuolelle jäävää rotua? Itsensä, mitä ketä - mitä tahansa kolmatta persoonaa?  Ulkopuolisuutta. Kesän heinä lakoaa. Jäljellä on uudelleen hurmaava jokellus. Lietsova loitsiva tuuli; ja sade, rispaantuneet pussilakanan reunat, päättelemättömät päät.

Maailmanparantaja

Kello

raksuttaa

kello käy.

Uni ei käy.

Kukapa saisi nukuttua

saman peiton alla

nälkäisten lasten

ilmastonmuutoksen

ja talouskriisin kanssa?

Ei Imovan maailmaa paranna.

Enkä minä,

jos vain nukun.

Naapurissa

joku kusee veteen.

Metsän reunassa

Kuu oli puolikas
                 minä täysin
yksinäinen,
vaiti
       mutta kokonainen
                             vielä


-Ruotsalaisuuden päivän kunniaksi
Google-kääntäjän tulkinta:

Skogskanten

Månen var halv
               jag helt
ensam,
tyst
men hela
                    mer

Viikko sitten polulle pudonneet keltaiset lehdet
ovat
muuttuneet ruskeiksi, mullan tuoksuisiksi

Illalla jos kävelytien lamput sammuisivat
olisi pelottavan pimeä, marras, kuu.
Keltaisen lehden muisto, valoa.

Kiivetäänkö?

Syksyn tullen kuulo tarkentuu

sinipunaisessa puutarhassa,

sen yllä

khiiiiih

tiivis ääni

kutsuu

khiiiiiih

pimeyttä samettia sametin päällä

paksua, tajutonta

siirtyvät sivuun

kuuntelen yön tajuttavaksi

pisarroivaksi

aamuyön tik-tik-tik hetket

lintujen unista tirskuntaaa

krhih krhih krhih krhih x ainakin 100

vain yhtä selkeää sanaa

PLOP S

loppuun sanottua

kaipaan


Kiivetään

marraskuuauringon korkeudelle?

Repäistään joka-aamuinen suttusumu

edestämme

ihaillaan

äänetöntä violettia


T.

Marraskuu on virittänyt harmaan säkin päivien päälle.
Meidät on unohdettu pimeään nälkäisinä. tik-tak- tik-tak

[60-70 runoliskoa eksyksissä, vailla synnyttäjää]

Perkele! Purit vuodenaikojen seinät kuin ränsistyneet huoneet.
Valo katosi puutarhasta jälkiä jättämättä.

Pimeä verkkoa ei uskalla kokea kukaan muu kuin runoilija
jonka kieli tarttui varoittamatta rauta-aitaan

hallayö, kaunis yö

kuuraa ikkunoihin outoja merkkejä

kiteytyneitä aavistuksia, näkyjä.






(Terhille)

nautinnollista tulevaa pyhäinpäivää
lsp-runoilijoille. Sytytetää kynttilät, pannaa huivit
korville ja painutaa kalmankiekalle -

 [monta viestiä yhdessä]

muurin reunalla ammuttii, ku siinä seisoo
yhessä kohassa
tuntee vieläki, vaik ne oli vaa
lapsii ja naisii.