Rastaan musta aamu

Varhain toissa aamuna
tienvarren pensaikossa istui
mustiin pukeutunut lintu.
Aurinko oli juuri nousemassa, vaan
räntää satoi taivaan täydeltä - lintua
ei paljon laulattanut - ei hymyilyttänyt
vaikka jääpuikko sen keltaisessa nokassa
alkoi jo hiljalleen sulaa:

http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F02773_1

Virposunnuntai

Kissalle paju,
kevään lelu,
jolla se virpoo
pitkin lattiaa.

Ja ulkona loputon paljaus,
maan liha, joka kohta
tuoksuu auringossa.

Tuoreeks, terveeks.

Tänä vuonna
ens vuonna,
joskus ei koskaan.

Palmusunnuntaina

Palmusunnuntaina jäiset vitsat heitetään pois,

talvi heitetään pois;



ei kinuta,kerjätä, kuriteta

ei tehdä bisnestä tai loitsujakaan esitetä



Vaan



Harmaa Kissa saa kehrätä

pajukossaan



Siis mitä saa kehrätä?



kehrätä

kevättä



Ruskea Kana saa hautoa

pesässään



Ai mitä saa hautoa?



hautoa

kesää



Kirjava Kukko,

ylväs

rintaansa röyhistäen

saa kerrankin laulaa



Niin, mitä saa laulaa?



Laulaa linnunlorut

Kieeeeeekua!


Nyt

ritsahtelee

ratsahtelee jo!



Kas,



Kullankeltaiset Tiput,

siinä

valon sokaisemat,

suojattomat,

oikovat untuviaan



pian nurmikollaan

saavat tanssia


Jaa, mitä saavat tanssia?


Tiputanssia,

ainakin syksyyn asti.

mämmi

Nyt kun minulla on toinen lautasellinen mämmiä menossa
niin tuli mieleen, että joku teistä esim. Terhi voisi kertoa
mitä kulinaristis-kansatieteellis-uskonnollista symboliikkaa
tähän autuuteen oikeen liittyy. Sillävälin kipaisen hakemassa
valintaladosta paksumpaa kermaa!!

Saari

Lintunainen tanssii
saaressa.
Lintunainen,
puoliksi joutsen.
Lintunainen levittää
siipensä ja huutaa.

Missä on avaruuden vastakappale.
Missä on lintumies, puoliksi joutsen.

Rautakauden omenapuu
levittää kukkansa ja kypsät
hedelmät putoavat maahan.
Rautakauden omenapuu levittää
siipensä ja tarjoutuu pesäksi joutsenille.

Kuinka niin, lintunainen
ja lintumies sanovat.
Kuinka niin.

"Minä olen rautakauden omenapuu
ja kannan äitini sydäntä.
Minä olen rautakauden
omenapuu sydänsaaressa.
Syön ja juon multaa.
Tehkää pesä, ottakaa omena,
herättäkää ikuinen tieto.
Minä olen rautakauden
omenapuu äitini saaressa.
Sydämen äly,
joka syö juo multaa."

Rentoutusmusiikkia

(jos joku sattuu tarviin, eihän sitä koskaan tiedä)

http://www.youtube.com/watch?v=GPNybw-1kc0&feature=related

TÄÄLLÄ OLLAAN

Virtuaalikuohuvat esiin ja poks. Sain juhlallisesti kirjauduttua LSP:n sivuille. Ainakin ymmärtääkseni näin kävi. Kilistys kaikille!

TÄNÄÄN ON HYVÄ PÄIVÄ HERÄTÄ

J.K. IHALAISELLE ON MYÖNNETTY
TÄMÄN VUODEN EINO LEINO-PALKINTO

"toisin tekemisestä ja kirjan ja sanan voiman vaalimisesta."

Jo toinen tunnustus tälle keväälle, joka kertoo
mielestäni siitä, että akateemisen kirjallisuuden
valta säröilee ja halkeilee sopivasti.

Tiina Pystysen Puupää-tunnustus kertoo
tietysti enemmän sarjakuvamaailman
avarakatseisuudesta, mutta se, että hänen
kahdeksas teoksensa Lemmentanssit sain
positiivisen arvion Parnassossa kertoo
siitä, että jotain on avutumassa.

Mitä yhteistä on Ihalaisella ja Pystysellä?

He ovat vahvasti oman äänensä kannattajia
ja oman estetiikkansa luojia ja haltijoita.
Molemmat ovat tehneet pitkän ja haastavan
uran suomalaisessa kirjallisuuskentässä, joka on
sanalla sanoen usein umpimielinen ja vanhanaikainen
havaitsemaan ja erityisesti tunnustamaan uutta
ja tuoretta.

Molemmat kertovat myös ihailevansa englantilaista
William Blakea, joka teki kirjansa alusta alkaen itse.

ONNEA J.K. IHALAINEN JA KOSKEN VOIMALLA PYÖRIVÄ KIRJAPAINO!

Lisää kuvia Messuilta 21.3.2010

Anna-Liisa


Anita


Jorma

Kirjamessukuvia II

Tätä kuvaa vähän manipuloitu.

Kirjamessukuvia I

Kiitos ..

..messuista, ystävät ja kylänmiehet.
Erityiskiitos niille tahoille, jotka jälleen kerran
yli- ympäripuhuivat minut voittamaan esiintymis-
haluttomuuteni ja -pelkoni.

Kumarrus, pokkaus ja jalanraapaisu.

Yhtenä iltana

yhtenä iltana menin bistroon
ihan vaan lattelle
siellä istui runoilija
hän katseli poissaolevan näköisenä seiniä
raapusteli jotakin paperiinsa
yksittäisiä sanoja
soperteli
oli keksinyt elämänsä parhaimman lauseen
sitten hän ryysti lasin tyhjäksi,
sanaakaan sanomatta
kiskaisi palsan niskaansa,
pyyhkäisi ulos,
kadulle

kapakka oli täynnä keijuja

ne helisivät

Eräänä vuonna

Eräänä vuonna tutustuin kansatieteilijään.
Sinä talvena lunta oli satanut niin paljon että
ukkoja tipahteli talojen katoilta yhtenään.
-Tämä tietää sitä , että tulee lämmin kesä,
totesi tieteilijä ja sytytti udmurttiasta hankkimansa
piipun ja kiirehti
takinliepeet lepattaen bistroon lattelle.
Senkoommin ei hänestä ole kukaan kuullut mitään,
mutta seuraavana kesänä talojen pihoilla
seisoskeli paljon tonttuja.

Teetön kaupunki

Jos Lahti olisi tähti, sanoisivat
lahtelaiset olevansa tähestä kotoisin.

Lahti on teen poissaolon kaupunki, koska
lahtelaiset pelkäävät yli kaiken hienostelijaksi nimittelyä.

Vaikka viimeistä käyttöpäivää ei olekaan niin
silti moni asia täällä on parasta ennen.

Vaikka täällä on puitteet monenlaiselle, silti en voi
kutsua tätä puitteiden kaupungiksi.
- Ahaa, puitteitten kaupunki,
hyvin sointuu sekin;

Hiihto/mäenlaskupuitteista ei enää viitsi puhua. Se on niin päivänselvää.
Vaan onpa täällä hyvät puitteet konsertti - ja varsinkin urkumusiikille.
Teatteripuitteet ovat myös mallillaan.
Kuin myös patsashankintapuitteet.
Vittuilu- ja alatyylipuitteet ovat erinomaiset, etenkin penkkiurheilun puittessa.
Hyvät on puitteet myös oluenpanoon ja hiivan paisumiseen.
Lahtauspuitteet on nyttemmin laiminlyöty.
Aivan tyhjällä torilla on erinomaiset kaupankäynnin puitteet
Se vaan pitäisi täyttää autoilla
jotta ihmiset voisivat kävellä Launeelle ostoksille.

Logistiikalle, varsinkin läpi- ja ohikululle
täällä on pitkät perinteet ja
oikorataa myöten helsinkiläiset pääsevät alle tunnissa muuttamaan Lahteen.

Laitanko tähän hymiön? En. Kuvidelkaa se.

Kirjailijakokous

Kuuntelin äsken Alivaltiosihteeriä. Siellä puhuttiin Mokkulan kirjailijakokouksesta, joka pidetään ensi kesänä internetissä facebookissa, blogeissa ja ties missä. Eikös tää oo sellainen? Tervetuloa! :)

Pötsi

Varhain aamulla kun
lypsyrobotti oli juuri käynyt, ja nyt pihalta kuuluu
Arla Valio Ingmannin säiliöauton ääni,
pääsee Ammulta henkäys:
Voi tätä sotkua. Eivät enää muista että
maito valmistuu lehmässä, enkä minä ymmärrä
ihmisen kieltä, en
puhu suomea, en osaa ruotsia.
Minulla on Satakerta ja
jos sinne saan laktoosi-intoleranssin, niin
ovat pulassa. Koko koalitio.

Frida, Virginia ja Nainen On -runojen innoittamana

Lauantaiaamun myyntimies

Ovikello soi
myyntimies tyrkkä käteeni kutsukortin
tilaisuuteen
sanon lukevani tekstin myöhemmin kiitos
Olen juuri noussut kuolleista ja menossa suihkuun
silmäaluksilla tv ohjelman pätkän liikuttamaa mustaa kajalia

Luen lehtisestä: "Jeesus antoi elämänsä monien puolesta"

Mainoslehtisessä piikkikruunu on muuttunut melkein seksikkääksi rastatukaksi
käsivarret selvästi bodatuiksi
ja koko ehostus
vastaa tämän päivän haasteisiin

Kysymyksiin vastataan jos menee tilaisuuteen!

Kevättä odotellessa

Kirje LSP-runoilijoille

RAKKAAT YSTÄVÄT

Sairastelen neljättä päivää flunssaa ja tunnustelen olisiko pahin jo ohitse vaiko ei. Tämä aamu on parempi kuin eilinen. Yöllä kuume nousi kolmeenkasiin ja puoleen, sitten nappasin kuumetta alentavan lääkkeen. Hanki ja aurinko on yhdessä niin kirkas, että flunssasta arat silmät kaipaavat melkein aurinkolaseja sisälläkin.

Selailin tässä blogiamme, kun etsiskelin lapsiin ja nuoriin liittyviä runojani ja kannanottojani. Samalla luin meidän kaikkien tekstejä. Me olemme kirjoittaneet paljon. On spontaaneja oivalluksia, ilkikurisia piikkejä, syviä pohdintoja, upeita metaforia, yksilöllisiä ja yhteisöllisiä tuntemuksia. Teemarunoja. Musiikkia. Runokuvia. Muisatteko vielä Pegan Runorotan. Entä Vinkun paluun nahkaiseen Pariisiin. Ja Eevan Äitimaa-runon, joka herätti vilkkaan keskustelun. Entäpä Ilpan upean runon, jonka jälkeen jäin ainakin itse kaipaamaan hänen tekstejään. Anna-Liisan penkolaatikon aarteet. Terhin kirkasääniset ensisäkeet ja hurjan innostuksen palon jatkaa runoilua. Jorman vankan ja varman blogin hallinnoinnin ja säkeet, joilla hän on luotsannut meidän kirjoittamista mutu-jutuista kirjallisuuteen - linkit ja vinkit, jotka ovat vieneet meitä eteenpäin ja herättäneet keskustelua. On valokuvia esiintymisistä. On runokutsuja radioon, milloin omenapuun puolesta, milloin lasten liikenneturvallisuuden puolesta. On niin paljon kaikenlaista HYVÄÄ energiaa, toivoa antavaa voimaa, että minun piti oikein pysähtyä tämän aisan äärelle.

Tämä on ensimmäinen blogisivusto, jossa olen mukana. Ja olen aiemmin suhtautunut hyvin epäillen koko nettikirjoitteluun. Nyttemmin, tämän kahdeksan kuukauden aikana LSP-blogista, Terhiä lainatakseni, on tullut olohuoneeni, jota ilman on vaikea elää.

Olen käsikirjoittajana ja näytelmäkirjailijana tottunut olemaan tekstieni kanssa taka-alalla. Ja uskokaan tai älkää, myös se rooli on ollut minulle merkittävä, mieleinen ja opettanut paljon. Viime vuoden runoviikko muutti hyvin paljon elämääni. Rohkaistuin Lanun aukiolle miltei päivittäin runojeni kanssa. Lukiessani ääneen runoja ohikulkijoille, huomasin mitkä tekstit toimivat, mitkä eivät, olin nimittäin ottanut pöytälaatikosta satunnaisen pinon mukaan. Minulla oli työryhmäni kanssa Kalevalan naiset nyt-kertomustuokio kirjastossa. Ja lauantaina runoviikoni huipentui Slämärin jaettuun ykkössijaan. Tutustuin Tossavaisen Jouniin ja Rytkösen Olaviin.

Se innostus, joka Runoviikolta 09 ryöpsähti on siivittänyt meitä kaikkia tänne saakka, vaikka sitä emme ole niin ajatelleetkaan. Tuon viikon jälkeen tutustuin Terhiin paremmin ja aloimme puuhata tätä yhteisöä. Aivan uudenlaisen runonäkymän ovat silmiini tuoneet Visa ja Eeva. Hei ystävät, mehän oltiin Pitkä Pubissakin, muistattekos? Ja Pega oli messissä mukana siellä ja Kotkassa! Blogillamme on myös lukijoita ja kommentoijista on jäänyt päällimmäisenä mieleen chr. Anita ja Matti.

Rakkaat ystävät, olen saanut jakaa kanssanne runoa ja elämää. Kiitos siitä. Kiitos myös siitä, että olen saanut purkaa analyysiripulia teksteihinne, se on ollut hyvin opettavaista minulle. Olen saanut myös teiltä rohkaisua, palautetta ja kannustusta omalle runoudelleni ja omalle runoäänelleni. Silloinkin, kun olen odottanut kommentteja, ja vaikka niitä ei ole tullut, niin myös se hiljaisuus on lopulta vahvistanut minua. Olette olleet mukana kissan hautajaisissa ja ristiäisissä. Ompputalkoissa. Joulukässäriprosessissa. Yön pitkinä tunteina näyttöpäätteiden toisella puolella, tai aamulla, tai iltapäivällä - kuintenin heti miten läsnäolevia. Muutamalla sanalla sanoen: olette tehneet elämästäni rikkaamman ja antoisamman, vähemmän yksinäisen ja enemmän yhteisörunollisen!

Rakkain terveisin & kiittäen Lealiisa

Kiitos LSP:n Naiset

Aamu

Järvestä nousee korkea kallion seinämä.
Kuinka kivi värjää itsensä?
Tekee harmaaseen ruusunpunaista raita aaltoa
ulokkeita
joille kukaan ei voi mennä.
Kataja ja sammal aitioita.

Järvellä auringossa sumu liikkuu,
seinämällä perhosia.

Olen täällä yksin yhden aamun.

Sinustako lavarunouden Suomen mestari? | Lahti | yle.fi

Sinustako lavarunouden Suomen mestari? | Lahti | yle.fi

Kaukon päivänä

Vihdoin
maanjäristysten, mutavyöryjen, tulvien
ja ainaisen väkivallanuhan takaa,
lumenlumon
ja rännän ylistyksen joukosta
kiirii jotain lupaavaa - kaivattua;
tikat ovat alkaneet koputtaa
puiden runkoja yhä kiivaammin

Breaking News, Breaking News

ja kiurut
Suomenlahden etelärannalla kuuntelevat, odottavat
- Joko nyt! - Ei vielä.
- Joko nyt? -Ei. Odotetaan vielä päivä, pari. Malta nyt.

Räntäpolkka (a finnish trad.song)

Saiskos sitä räntää jo tiskin ALTA
saiskos sitä räntää jo tiskin ALTA
saiskos sitä räntää jo tiskin ALTA

Päästään jo riemun VALTAAN!

Hilipati hippan hippan HEI
hilipati hippan hippan HEI
hilipati hilipati hippan HEI

Surua tunneta EI!

Räntä kaunistaa

Tutkittu on:
räntä kaunistaa.

Räntä lisää myös pirteyttä.
Aivan yhtä hyvä vitamiininlähde kuin appelsiinit tai päärynät,
Suomen kansallishedelmät.

Räntää vaan tänne lisää - ja isosti,
etten sanoisi viljalti ja paksulti.

Parahultaisen paljon!

Ja pikku vinkki väsyneelle:

Aamulla kannattaa levittää kasvoille räntänaamio.
Räntää saa nyt myös kapseleina,

räntätiivistettä unohtamatta!

Kevättalven valtias

Räntä,

kevättalven valtias,

sen kitka polttaa talven pois,

hännällänsä hämmentää.