Forget me not 2

Toukokuussa kalliohuntu varisti kukkansa.

Muistiin jäi tuoksu. 

Pimeässä mustarastas laulaa

kuiskaa sininen matto omenapuiden alla: forget me not.
-
Ja kahta päivää myöhemmin 
omenapuiden kukat 
laskeutuvat
siniselle tanssilattialle
kuin luonnollinen hengitys tai uni
edelleen
keltanokka, kultainen
laulaa, laulaa, laulaa.

Kotipiha 2012

Forget me not 1

Jokaisen kadun kulmassa

silmäkulmasi

tien poskella silmiesi 

pisara.

Jokaisen kevään linnulla 

laulusi

niittykukan ehdottomuudella

nimesi.

(Julle-veli 1953-2005)

Nevski prospektilla iltapäivälllä klo 3

Älkää tulko kertomaan minulle Pietari Suuresta

hänen suunnitelmistaan

aikaansaannoksistaan

perspektiiviharhoistaan



tai Puškinista

hänen korkealle kurottelevasta hevosestaan

kaksintaistelustaan



älkää tulko kertomaan minulle kansoista

jotka puhuvat eksoottisia kieliä



(suomalaisista, jotka voittavat jääkiekko-ottelun verta suupielessään,


tai Mannerheimistä

hänen talostaan

salaisuuksistaan)



Historian pikku yksityiskohdista

kahvilassa terässillan luona

missä ovien lukot salpautuvat yhtäkkiä

taotut kukkakoristeet

puhkeavat kiiltävään kukkeuteensa


Näytelmistä,

ohjatuista rituaaleista,

niiden paikoista tai muodoista,

ilmaan heitetyistä sivulauseista,

jotka ohjaavat liikennettä,

seisovista patsaista, kivistä,

joista tämä kaupunki on rakennettu.



Ne jauhautuvat tienposkissa pieniksi murusiksi

piikkorkojen alla

nahkasaappaiden askelissa





niitä nälkäiset linnut syövät

Lealiisa Kivikari: Väinämöisen veneretki halki linnunradan 2012

Toukokuun ohut hämärä, pian kukkivat

varjot, västäräkin pyrstösulat piirtävät

kirjaimia pihanurmella; odotuksen

venyviä aakkosia, jotka putovat

vuosikymmenten lävitse.

Lealiisa Kivikari: Yksityiskohta maalauksesta
Talo Kalliosaarella 3 / 2012

Yksityiskohta maalauksesta: Talo Kalliosaarella 2 /Lealiisa Kivikari 2012

    On vain saari saaressa

Vensisangot on nostettu kumolleen saunaan

matot rullattu ja viety kamariin, ainoa ääni

on ujeltava tuuli

se korjaa mukaan mitä tielle sattuu: 

sulkia, muistilappuja, pikkulintujen varpaita.

aamuisin kallion kupeissa on jäävettä

metsän reunassa helmiä

puolukan varvuissa kirpeitä muistoja.

Hämärässä maistuu kylmä

punainen, huulet rohtuvat 

mitä syvemmälle marraskuu syö silmiä.

kattoa puretaan
                 klops
                 klops työmiehet heittävät lautoja


kuuleeko paremmin joku
asukas tai räystään alle pesinyt pääskynen


mitä kuulee(ko)
                vanhan laudan tarinan, tuulen puheen
                 hylätyn vinttihuoneen, maitohampaan säryn


kattoa puretaan
                 naapuritalossa, aidan takana
                 orapihlajan ylitse on näköyhteys


kuistilta katselen, posteljooni kulkee ohitse
                  
                  minunkin selkäni takana
                  turhauttava, odotus:

ameriikka

Ontarion yksinäisyyden alla 

           Silmiesi Suurten Järvien vesi

Huultesi Manhattan
Jalkojesi  Chile
                Mato Grosso

Yön tuhatviisisataa tyynyä

ja                 värillisten lakanoitten meri

Keskivartalosi Venezuela

Tanssiin, kutsu

Tule
tanssi minua niin 
kuin Elämä virtaa 
suonissani soluissani
suutele 
nikamani taipumaan
laulamaan
hengitä minua niin 
kuin Kaikkeus rytmissä
pyörivän liikkeen
ellipsiin
supistuvaan 
laajentuvaan 
voimaan
tule tulethan
niin kuin aamu 
ensimmäisenä yhä
uudelleen 
sarastuksessa
tulella käärmeen 
kielen
veden siivillä
vesilinnun
ui minua niin
kuin veden selkää
rankaa pitkin 
juuresta 
latvaan 
uudelleen
vielä
ylös ja alas -

uudelleen
vielä
tule                       

Kuvittelin Sofian muistaessani muutamat lauseet jotka olin hänestä koskaan kuullut
Hän
joka sinut mainitsi puhui sinun äänelläsi

Jälkeenpäin käsitin miksi hänen poikansa lähtiessään jättivät jälkeensä

varmuutta ja rauhaa

sitähän he vasiten olivat lähteneet tuomaan!

He
olivat pehmeä kallio johon nojatessa jäivät aina valot palamaan!

Kolme ikkunaa

Helisevä metsä

tuulenkaataman kannossa ikkuna,

vuokko.

Hiirenkorvat, kaukaa koputtaa käki,

kalat availevat tyyneen ikkunoita.

Pilven ikkuna

metsä kurkottaa.

(kuva, chr.: Enäjärven Kontinpohja 10.5.12 klo 21)

Huom!! Runopuulaaki

Vuoden 2012 karsinnat ja finaali

Viimeinen kahdeksasta alueellisesta karsinnasta runoillaan ravintola Teerenpelissä Lahdessa tiistaina 22.5. klo 18:00 alkaen. Lisätietoja antavat ja ilmoittautumisia ottavat vastaan Osmo Hokkanen: 0400 843 189, osmo.hokkanen@gmail.com ja Natalia Kylmänen/Runomaraton 03 7522 224.

antakaa koiran haukkua, kissan kehrätä ja
ihmisen puhua omalla kielellään.

verryttelyä 2/2012

tyhjä

katosi. ei löydy etsimällä
enää koskaan, on kokonaan pois.
jätti kotinsa. muistiko sulkea ovet,
kahvinkeittimen, puhelinvastaajan vai
onko sillä enää merkitystä.

minne mahtoi mennä
sielujen odotussalonkiin
onko se lähempänä taivasta vai maata
onhan siellä lämmin
jos veri ei kierrä jalossa paleltaa ja tulee nykimisliikkeitä.

miksi ylipäätään
tällaisia hylkäämisiä tapahtuu,
että itsensä jättää.

en tiedä. minäkään.

Uskallanpa heittää teeman: Ikkunat, peseminen

Irtoaako keneltäkään?

verryttelyä 2012/1

Oli aika, kun keittiön ikkunassa oli pienen nenän ja pienten sormien jäljet
aika, jolloin kissaan tassun pyyhkäisyt, koiran kuonon paksu viiva.


Ihmisellä on liikaa aikaa odottaa, vaikka hän väittää muuta.
Jotain tai jotakuta toista tulevaksi tai kotiin palaavaksi. 


Katolta putosi lunta, pesuhuoneen ikkuna särkyi. Ilmastoidut ajatukset.


                                        Ja on niitäkin, jotka kulkevat ilman ikkunoita
                                        ilman lähtöjä ja paluita.
                                        Kerran pihasta lähti mies mustissa vaatteissa 
                                        joku hänen sisältään huusi
                                        ei minulla ole kotia, ei minua kukaan odota. 
                                        
Nyt päiväkodin lapset juoksevat kevätmetsässä
turvaliiveihin asennettuna silti et miltään mitään voi varjella
vaikka kaiken varalle ottaisit rokotuksen.


Koira löytää kyllä vainun, jäljen jota seurata, mutta entä ihminen -


[ehkä on vain parempi pestä ikkunoita, eikä ajatella niiden pesemistä
ajatukset kuitenkin sotkeentuvat edellisöisiin, eikä mitään näe läpi.]




(Jormalle ja CHR:lle kiitos innoituksesta)

Kirkastuspäivä

Kolmen vuoden välttelyn jälkeen pesin ikkunat
                 > heti parisuhde  näyttää kirkkaammalta
                 > läpinäkyvämmältä
ei  suhteen suttuista omaa kuvaa
sormien jälkiä, unien tahroja,
pelon ilmapiiriä                    poistuvien askelten ääniä, enää



 *******
ps. Chr. kirjoittaa  samasta iltapäivästä Rikkaruohoissaan.
(aivan erinomaisen eritavalla)
http://rikkaruohot.blogspot.com/2012/05/poytakirja.html?showComment=1336297274685#c7816536934484091724