Kinos lyhytelokuvafestivaali
http://www.kinos.kinoiiris.com/Sunnuntai_3.4.html

Lahti-seuran lehtiä

Hei,
olimme viime syksynä museolla esiintymässä.
Laitoimme myös runoja Samulille, hän toimitti
mulle lehtiä. Nyt on mun ja Anna-Liisan runot
lehdessä, ja seuraavassa numerossa on sitten toisten.
Marin näin jo ja toimitin lehden. Eli multa saa.

Huomasin ilokseni, että ryhmäämme on tullut uusi jäsen!
Tervetuloa, minunkin puolesta, Johannes!

Hän asuu toisessa maassa mutta Euroopassa. Hän kirjoittaa kirjoja. Hän puhuu henkilöiden, kuviteltujen tai elävien tai jo kuolleiden kanssa. Laittaa heidät keskustelemaan. Saadaksemme tietää. Siinä on hänen aseensa. Siinä se että ymmärrän taas vähän enemmän. Tiedän että kaikkialla on niitä joita voi nimittää ystävikseen, vaikka he eivät olekaan jokapäivän tuttuja. Toisten sanat sanovat asioita anemiallemme. Me tarvitsemme monta janoa hetkittäin täyttyäksemme ymmärryksellä. Vajavaisuutemme saa onnistumisen tunteen. Ja sen että joku osaa asettua sieluuni, elää tunteineen joita sanat voivat pitää yllä, ja ymmärtää tunnistettavuuden kahden tuntemattoman välillä. Lavasteet eivät aina eristä, joskus ne sujahtavat alas kuin vapaa pudotus veteen. On hieno tunne oppia uimaan.

Lasien keinu

Turvassa, pinnasängyn nurkassa nallen pehmeys
lattialla nuket, pienet tuolit jakkarat
sängyt patjattomat hetekat tyhjät matkalaukut
vyöt , soljet, rasiat

Lasien keinu, keinujen tiima
valojen hehku ja keinuva hiljaisuus, odotus -
eteentaakse eteentaakse, lähemmäs pois - kauemmas
lähemmäs taas
eestaas, eestaas, äärettömyys, äänettömyys eestaas
laseissa lohdullisuuden kajo

Muistoesineiden patina
hiotuneet pinnat, sormenjäljet. Makeisten kääreet
korut, sormukset, nimen vuosiluvut. Ikävä.

Läpikuultavien vaatepussien ketju. Kierto
tyhjentyneet, poispäässeet, poisjoutuneet
joutuvat sielut...on aikamme, niin kallis

Seinällä vaunujen kiertomatka
päättyvä uudestaan alkava, päättyä alkaa uudestaan
päättymättömästi uudestaan, itsensä varjon
siihen paikkalle astuu,
kyytin penkille , joutumaan istuu

-jälkitunnelmia Maaria Wirkkalan näyttelystä
Lahden historiallisella museolla 27.3. 2011

Florencian kuvii, 19.3.2011

Esiintymässä olivat LSPstä AnnaLiisa Lemmetty, Eeva L, Visa Tikka(joka on aiemmin Kuhana tunnettu) Jorma Martikainen; sekä Johannes Haukkajärvi, jota tilaisuuden päätteeksi kehotettiin harkitsemaan mukaantuloa LahtiSoundsPoetry-ryhmään.
Kuvien © chr.

Se ihmisessä on perkele
mikä muuttaa elämän kahleeksi ja häpeäksi.

- Tikizyan

Postilaatikosta löysin viestin:
Jeesus tulee pian,
kuvassa hän oli keveän näköinen, tanssahteleva.

Siivosin kaksi päivää
ravistelin matot, imuroin, luuttusin
pyyhkäisin vähän ovenpieliäkin.

Keitin kahvit, laitoin pullaa vadille,
kimpun tulppaaneja pöydälle

vaan ei ole vierasta kuulunut, näkynyt

kolmatta päivää odotan.

SANANNUS

Hoilataan
Ystävyydestä
Veliveikkonen
Äänekkäästi
Äkkiseltään
Hoilataan

Uudestaan

Ollaan
Moninaisia
Ehtoolla
Nii´iii´iiin
Tallista
Ajopeli
Joutuin
Ontumatta
Ring-ring
Mankeloden
Aurinkovoimaa!

TIINA PYSTYNEN RIHMASTON KIRJAILIJAVIERAANA

"Vaikeinta on olla rehellinen. Rehellisyyden jälkeen on kuitenkin kyettävä irrottautumaan omasta henkilöhistoriastaan: alkaa materiaalin uudelleen järjestäminen, dramatisoiminen, muuntelu, leikki, jopa valehteleminen. Lopulta tärkeintä on kirjallinen teho."

Kuva: Ego Sum, julkaistu Tiina Pystysen luvalla

"Luulin itsekin kirjoittaneeni suoraan omasta elämästäni. Hämmästyin kun aloin tutkia mitä oikeastaan oli tapahtunut. Omasta elämästä valitaan tarinaan sopivia tapahtumia, tilanteita, tunteita, henkilöhahmoja, joita sitten sekoitellaan tarinan tarpeiden mukaan. Kun tarina on valmis, se voi ulkoisilta tapahtumiltaan olla jo kaukana kirjoittajansa todellisuudesta."
 
Koko kirjoitus tästä linkistä:


http://www.rihmasto.ma-pe.net/esseet/tiina_pystynen.html

POSTMODERNIA TEKOTAIDETTA

SYMPOSIUM-PIIRI

Humala (Humulus lupulus) on kieppunut säleiköstä kohti kattoikkunaa.

Hoi - huutaa hän, jonka ei olevan tiedetty,

itsekkään muistanut kuin huudon.

Tahmeat lehdet.

Poseka vasten karheat.

Talo seilaa valtavaa merta pitkin ja poikin

kohti seuraavan

yön tuulta.

Akseli Gallen-Kallela

http://www.sibelius.fi/suomi/erikoisaiheet/yhteisot/symposium.html





POIKA JA VARIS


Poika virkkaa verkkoa
yhdistelee tiedon silmukoita
äidin kokoisiksi kuviksi
ilman tukkaa, tukan kanssa
pohtii tilastollisia todennäköisyyksiä.
Lounas; tyhjä sipsipussi pöydällä.
Tunteen nimeä hän ei tiedä.



Akseli Gallen-Kallela

http://fi.wikipedia.org/wiki/Poika_ja_varis



TYTTÖ JA KUKKO

Pulpetin ja liitutaulun väliin jää tila
opettaja kysyy
metaforan nimeä ja muotoa.

Sydän tikittää
ei ainuttakaan syysmyrskyä vielä kokenut.

Oi
kuinka ihanaa! Rakastua tunteeseen
omaan kuvaansa
opettajan
silmissä.


Kuvaa ei ollut mahdollista jakaa. Mutta löydät sen googlen kuvahausta, jos olet kiinnostunut

Talossa vuoren rinteellä 3

I
Kuunvalo on kirkasta.
Näemme maiseman värit.
Alkavan vihreän,
punaisen, keltaisen.
Mustassa on kaikki.

Ääriä myöten tee lämmittää
meidät unisessa talossa.

II
Aamulla sade on tauonnut.
Ajamme serpentiiniteitä
markkinoille. Laaksossa
ihmiset hymyilevät.

Pinaattia, papuja, zucchineja,
parsaa. Ilmakuivattua kinkkua
ja pieniä mausteisia salumeja.
Pecorinoa ja Umbrian oliiveja.

III
Huhtikuu tuoksuu, tuuli
on etelän muotoinen.
Ruskea kääntyy
pian vihreäksi.

Puisella pöydällä
paketit avataan.
Paperit rapisevat,
pastavesi kiehuu.

Unessa lääkäri sanoi,
että vasen lonkkani kerää kaiken
maailman murheen itseensä.
Siinä on kohta, josta
suru menee sisään.
Hän oli kovin huolissaan,
kuinka voin enää tehdä työtä.

Samassa unessa hoitaja
lapioi pyöreällä lusikalla
mangososetta suuhuni.
Yritin selittää, että osaan
kyllä itsekin syödä.
Mutta hänelle oli annettu
ruokintatehtävä.

Aika hyvin säilynyt,
42-vuotias, ei uskoisi.
Sileä iho. Hoitajat
puhuivat ylitseni.
Lusikka liikkui koko ajan
tehokkaasti kädessä.

Herään, kävelen vielä.
Laitan kahvipannun
tulelle.

(kokoelmasta Muistopalvelus)

Talossa vuoren rinteellä 2

Sataa kaksi viikkoa,
saappaat tarttuvat
mutaan. Ikävä
musertaa asukkaat
hiljaisiksi, ajatuksista
painaviksi.

Vain keittiön liesi on
lämmin. Pieni pala leipää
kastettuna kevään vihreään.
Kielellä suolan karheus.

Fiamma itkee äänettömästi,
tyhjä lusikka kädessään.
Mamma, dove sei?

Ilman sinua mikään
ei maistu entiseltä.

Talossa vuoren rinteellä 1

I
Ihosi kirpeä suola,
oliivin himmeänhohtava pinta.
Pöydälle unohtunut valokuva.

Aamulla löysin Francoisen
unikot rikkaruohojen keskeltä
vanhan muurin vierestä.
Terälehtien hetkellisyys,
juuri avautunut nuppu.

II
Pimeä humahtaa
kuin munkin huppu.
Kaukana vuorten rinteillä
syttyvät leikkitalojen valot.

Kolme äiditöntä
nukkuu yläkerran
huoneissa. Nuorin
heistä Fiamma, neljän
vanha liekki.

III
Pöydässäsi on lampaanjuusto,
juuri poimitut tomaatit,
vastaleivottu leipä.

Kaipaus on basilikan
väkevä tuoreus.
Viinilasissa menneiden
kesien pehmeys.

Ruoka, juoma ja hyvä seura

Pasta-sivujuonteesta innoittuneena ehdotan runoaiheeksi ruoka, juoma ja hyvä seura :) Siis mun lempiaihe, mutta runoja en muista aiheesta juuri kirjoittaneeni. Paitsi viime pääsiäisen lammaspaistiruno. Käviskös hätätapauksessa myös vastakohta eli nälkä, jano ja yksinäisyys.

Nyt on painuttava pehkuihin, koska herätys on puoli kuusi. Ehkä sitten huomenillalla vaivun tähän aiheeseen.