HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

torstai 28. maaliskuuta 2013


Mittaan aikaa kesään:
räystäskouru lirauttelee kahden minuutin välein
poraa reikää valkoisesta vihreään.

murreruno


murren runo
murre&runo
remrun noru
murra runo,
   ornu!
senkin urno
noron polo
polon olo


yhvää ääispäistä ;)

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

aineen tärähtely




pallo on

avaruuden meressä

ajelehtii alkusumussa

siellä maailmankaikkeuden suurimmat valaat

uivat

sukeltelevat mustuuteen

ja ylös

hengittämään

roiskivat ympäriinsä linnunradan liejua


verkkaista loiskahtelua

meteoriittirannoilla


tietämämme mukaan

aineen tärähtelyä tuskin huomaa

haluamme uskoa



Kuunuinti


Suuren kuun
uinti yli taivaankaaren,
poskien uurteet kraaterit
niskan näkymätön pimeys
aavistamattomuus

Vuorovesien liike
nousu ja lasku, tähtisateen
murtuminen, hetken ikuisuus
jokaisen
aallonharjalla
olet lähellä kuin eilen

maanantai 25. maaliskuuta 2013

rakkaus yks sentti eteen yks taakse










joskus

maa katoaa jalkojen alta

huipulta näen

miten muurahaiset etenevät sentin sata kiloa painavat neulaset hampaissaan

yks sentti eteen

yks taakse


pihlajan silmusta alkaa

noin tunnin mittainen minuutti




perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kuva

 Kevätpäivän tasaus

Mieleni
leijuu
kevään ääninä
valon säteinä
tuulena  
lokkeina sinessä
luulen olevani
pumpulia
ei - tiedän
olevani
pumpulia

ja yhä enemmän
ihmiset
ovat
vastenmielisiä

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

(keinu-harjoitelma)

kanssasi 
 valkeayönä 
keinumaan
antaudun

kevyesti kesytetty 
kuiskaus & tuuli puhaltaa

ilmavaa hidastaa maata-ilmaa
maa-ilmaa
voi-maa
voi-maa-il-maa

anna  itsesi  minulle
pyydän 
kokonaan


kaipaan
tätä
liikkuvaa

suloista lämpöä lainehtivaa

kolme hetkeä





ei yötä ollenkaan

silmät sormissasi
minä vain, minä ainoastaan

kanssasi keinua saan

    
 kätesi silmäsi  

kuljettaa 



kuin ilmavirta perhosta

sisälle lentoon

lävitse läpikuultavaan


yöttömään

valkeaan




tiistai 5. maaliskuuta 2013

lumousverhot





kevättä kohti


katseilta piilossa jossain

jää säröytyy

sulaa


pisaroi

elämä  hulluus



perjantai 1. maaliskuuta 2013

Eeva Kilven Kuolinsiivousta lukiessa



kello 17.42. maaliskuun ensimmäisen päivän valossa, sohvan nurkassa, olen hengissä! Koira käy niskaani vasten lepäämään, koko painollaan, työntää kostean kuononsa olkapäälle, tuhahtelee ja nukahtaa. Miten nopeasti vaihtelevat raskaus ja keveys. Ja kuinka toinen kantaa sitä katseessaa, ja toinen, joka on kauempana tästä kuvasta saa ruumiin muuttumaan ilmavaksi, leijuvaksi. Jos saavutan Eevan iän ja viisauden ja Magdalan Marian rohkeuden - niin varo! minua ei painollaan raskaaksi saa mikään tai kukaan, ainoastaan kukin, keveästi. Ja sinä kysyt: niinkö pitkään minun on odotettava. Hymyilen: haltioitunut ei tunne lineaarisen ajan harhaa, hän elää sykleistä, sykleissä. Sykähdellen.