Oi yö, pidät jälleen minusta kiinni, kietoudut kuin köynnös vanhan talon kaidetta pitkin, et irrota, oi yö, kylmä pakkasyö, sinussa lepää kaikkien esi-isien askelten vaikerrus ja rauha, kuun valossa suden kutsu kuin huurteisessa ikkunassa sormen jäljet, ikkunan raoista puhallat minua kohti. Talo hengittää. Oi yö, sinä saat minut keittämään kello kolmen kahvin, herätät koiran ja pian seison tähtitaivaasi alla kuuntelemassa kuinka tuulenvire helisyttää pihkoivun tuulikannelta; jääpuikkoja, oi yö, pohjoisen talviyö - rakastajani - syvempi kuin yksikään ajatus, hilaisempi kuin yhdenkään valtameren pohja. Sinä hengität minua. Ja minä suljen silmäni ja antaudun kokonaan valveeseesi, kertomukseen, jonka vain sinä voit kertoa, rakastajani, jokaisen sanan kirjoitat minuuun kuin leivänpalan kuin tähden, joka putoaa pihakoivun lumisille oksille.
Yö. Mistä sinä löysit minut ja milloin, aikamääreillä ei ole merkitystä, sinä kuljetat minut halki aikakausien, oi pohjoinen yö, talviyö. Sinä tulet sisälle taloon ja muovaat perspektiivin, joita ei päivä koskaan näytä, rakastajani, sinä annat silmät, jotka näkevät väreissä kylpeviä kuvia, yksityöskohtia joita päivä piilottaa, kannat minut käsivarsillasi ajatusten säkeissä ja tauoissa; unettoman geometriassa. Oi yö, oi pohjoinen talviyö. Ethän koskaan, silloinkaan jätä minua yksinäisyyteen -
Näillä näkymin tämä rakastaja ei tule jättämään rakastettuaan. Täälläpäin maailmaa on varmaa että hän palaa muistuttamaan olemassaolostaan, ehkä silloinkin kun toivoisimme hänen jo hellittävän ja päästävän irti otteestaan. Oi talvi.Onhan hän tavattoman kaunis.
VastaaPoistaKiitos. en tahtonut käyttää sanaa muusa, ahtimaisesti sanoin rakastaja.
VastaaPoistaMutta nyt
niin monen yön
jälkeen
nukahdan
tunnustan:
viha oka minusta purkautuu
on kesän siementämä.
Oi yö, mitä kirjoitat Lealiisan vihkoon,
VastaaPoistakuun, pakkasenpiikki, hakkaat aukkoa sivusta sivuun, sanojen mennä.
Yöt on hurjia helmiä.
VastaaPoistaSe miksi en voi aina heti kommentoida kommentointiinne johtuu siitä, että tää edelleen lagaa ja tökkii...
Talviyö on kyllä melkoinen muusa tai tuo vuodenaika ulkona ylipäänsä! Kaunis, proosallinen unettomuus on tässä muodossa lähes siunaus.
VastaaPoistaKiitos Jenni.
VastaaPoista