Kääpä

Katso

kuinka kaunis

on koivun runko

ja tuo kääpä

joka kasvaa

siinä kiinni

kuin tatti.

Sen pinta

on kuin

kylmää ja kosteaa

satiinia.

Tiedätkö

mikä laji se on?

Saakohan

sitä imeskellä?

Hippiäistä ei saa rääkätä

Kuulin, että esikoispokkariani on kyselty. Pyynnöstä siis otan tilaisuudesta vaarin - kuten mummo iltapäivätansseista - ja mainostan kirjaani:

Helpoin tapa on tilata kustantajalta

SUL Julkaisut Oy

Mannerheiminkatu 11 B, 15100 Lahti

toimitus@kuntolehti.com

Kirjaa on toistaiseksi myynnissä myös Ravintola Hiidenkivessä Lahdessa sekä Heinäsuon kesäteatterilla Hollolassa.

Kirjan hinta on 12 e

PK

Hei Petri

Ystäväni kävi eilen kylässä, hän oli kuullut
runojasi jossain, kysyi tunnenko sinut ja
kysyi vielä mistä voi ostaa Hippiäistä.
En osannut vastata - laitatko tänne
blogisivuille mistä kirjaasi voi ostaa,
Jorma voisi siirtää sen tiedon tuohon
sivupalkkiin :)

Kirjanmerkki

Kun kerran

luet minua

kuin avointa kirjaa

voisitko käyttää

kirjanmerkkiä

mieluummin

kuin taittaa

sivun kulmat

hiirenkorvalle.

Niistä jää ryppy.

Ystävä

Ystävän tunnistaa siitä,

että saa ajaa ratikassa hänen sarjalipullaan.

Tieto ystävästä tekee olemisen

samanaikaisesti vakaammaksi ja kepeämmäksi.

Kun ystävä matkustaa, hän on mielessä:

nyt hän Viipurissa, ehkä kohta jo Pietarissa.

Tämä helle...

toivottavasti hän muistaa sen mineraaliveden.

Runopuulaakin Lahden osakilpailun voittaja Mari Runos. Mukkulassa 17.7.10

Onnea

Mari, ja tsemppiä jatkoon !!
Poetry slam: "Runous voi hyvin" Lahdessa ja Runopuulaakissa: "

ps. pega. laita tähän yläpuolelle Marista
hyvä soolokuva Maratonilta.
Mun Pianopaviljongilla ottamat kuvat on ihan epäkelpoja. Kiitos.

Run marathon

Runot ovat hiljaisia heräteostoksia

rustaantuvat vahingossa

onnistuvat tai eivät


Rantahiekka rakentuu
pienistä, pyöreistä kivistä
joille meren aallot antautuvat

sulavat kuumille kiville


Runot ja simpukankuoret

pieniä, koristeellisia esimerkkejä
rakastettavista yksityiskohdista

sisältävät joskus
kohisevan merituulen kokonaisuudessaan,

taltioivat olennaisen


miniatyyreina



8.7.2010
EL

vilvoittelemassa
aamuisessa joessa

älä kalise

aamu-uinnilla
aamuisessa joessa

joki on aamuinen
ihana olo

joki on mielentila

kiemurtelee kuin
ihminen käänteissään

sen syvänteissä voimistuu
puserruksessa puhdistuu


2.7.2010
EL

Rakkaus sattui sinuun


Sillä kaiken

horsma
hiirenherne
orvokki
osmankäämi
teeruusu
ruusunlilja

rakkauden


on tarkoitus loppua



5.7.2010
EL

Rrrrakkkaus

Rrrrakkastan. Rrrrakkastan. Rrrrakkastan.

Ja sssssä?

Sssssä he he he hhelllliissset he he he helllänä.

Hhhhumalllun suussssttta.
Puuuuuut pyörrriiii silmissssä.
Ja ja ja jalllaaaat uuppooooo johonkin määtttääääseen.
Ri ri ri iiinnnnnassssa tytytytykytttääää.

Jjjja jjjjäääännnn kiiiii tähän ttunntteeeeseen.
Enkä ha ha ha halllluuuukkaan tästä poisssss.

Ooooot mun viiiilleee, mmmmaakeee ssshhampanjapullo.

Mmmmä kulautan sut nnnnyt huhuhuiviin.

Se se se se on sse rrrrakkkaus.

TEEMARUNOJA HELTEESSÄ ?

Viikonlopun teema
Tommy Tabermanin kunniaksi:


RAKKAUS, RAKKAUS, RAKKAUS

kielletyt sanat sallittuja:
rakkaus, sydän, tuska, sielu
ja mitä niitä kaikkia onkaan

uusiosanat sallittuja:

rivot sanat sallittuja:

riutuvat sanat sallittuja:

hullaantuneet imelät sanat sallittuja:

kuluneet sanat sallittuja:

tunteet&romantiikka
SALLITTUA SALLITTUA SALLITTUA

SALLIMUS RAKKAUS HYVYYS ARMO
KAIPAUS KAUNEUS EROTIIKKA

KAIKKI SALLITTUA, PAITSI

"Värisevää sielua ei saa tallata"
Tommy Taberman

Runon päivä

Eino Leinon
ja runon päivänä
karauttaa kaapeleita pitkin
sähköpostia
bileet peruttu
ja
Turkulaiselta kustantamolta
...arvoisa kirjoittaja...
...teos ei sovi kustannusohjelmaamme...

saappaat tukevasti
Lahden undergroundissa
hell` yeah!

Eino Leinon päivänä 2010

Tommy Tabermanin kuoleman jälkeen milessäni on
ollut yksi hänen runoistaan erityisesti. Itselläni se löytyy
kootuista runoista 1970-1977 "Kukkiva kivi" , 1980.
Kokoelmasta Kaipaus.


Ohjeita matkalle
epätoivon tuolle puolen

Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä.
Älä sano katsotaan huomenna
jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä sano lintu kuin lintu,
sano pääskynen tai haukka.
Älä sano kukka kuin kukka,
sano keltavuokko, Anemone
ranunculoides, ja kissankello.
Älä sano, no olkoon, jos voikukista
aletaan keittää heikoille keittoa
ja kissankellolla halutaan soittaa
muurahaisellekin sapeli kouraan.
Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla
että sinut heitetään vailla
vettä ja paitaa, pimeään, kylmään.
Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se
on pelkkä tauko ennen loppusoiton
pitkää, kiivasta syleilyä.
Älä huokaa, jos sinun on huudettava.
Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi
kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan,
särkisi ikuisesti aran astiamme.

Älä, älä koskaan suutele otsalle
jos voit suudella suoraan suulle.

Runon ja suven päivä

Tänään sopii luettavaksi esim. Hellaakosken Sarjoja,

paras suomalainen runomuotoinen sotakirja

heti Jylhän Kiirastulen jälkeen.

Kantarellikastiketta

Klönttejä.

Jotain ihme lönttejä.

Rakkauvella tehty.

Kanttarelli

Olipa kerran nuori paimentyttö.
Hän oli jo usean vuoden ajan
kaitsenut suuren tilanherran karjaa.
Paimenessa ollessaan hän oli tutustunut myös sieniin
ja varsinkin kanttarelleistä oli oppinut
valmistamaan erinomaista keittoa.
Paimentyttö oli rakastunut nuoreen metsänvartijaan.
Ja niin eräänä päivänä
kun oli taas aika tarjota isännälle keittoa
tytön ajatukset olivatkin hajamieliset
ja niin keitosta tuli klimppistä ja kaikinpuolin epäkelpoa.
Ensimmäisen kerran tilanherra tuohtui tytön keittotaidolle
ja komensi tämän viemään keiton pois.
Niin kauas kuin pippuri kasvaa.
Tyttö meni hämilleen tuomiosta ja lähti viemään keittoa pois.
Mutta muistessaan että nuori metsänvartija oli päiväntöistä
varmasti nälissään, päätti hän
kuitenkin tarjota keittoa tälle.
Metsänvartija heti huomasi ettei keitto ole sellaista kuin mitä hän oli saanut keitosta kuulla.
Mutta koska hän oli tyttöön kovasti rakastunut, sanoi hän: "Oivallista kanttarellimuhennosta
olet valmistanut, saisinko vielä toisenkin lautasellisen."
Tähän tyttö ei osanut vastata muuten kuin
hymyilemällä salaperäisesti
ja antamalla pojalle toisenkin lautasellisen, muhennosta.
Ja niin he elivät elämänsä onnellisina, kantterellisalaisuutensa kanssa, loppuun asti .
Sen pituinen se.


Inspiraation lähteenä Terhi Wilmannin blogiavaruudessa leijuvat kirjoitukset!

Pega !

Eteisen seinään
laveerauksen teitkö, akvarellin piiloon
hattuhyllyn alle sommittelit.
Jätitkö paikan nuottiviivastolle,
stemmat seinään sovitit?
Vaiko uljaat riimit
riimut, pegasoksen kengät jäljet
kovaan kiveen jäljensit ?

Tommy R.I.P.

Tommy Tabermann on kuollut - HS.fi - Kotimaa

SÄRMIÄ JA KULMIA

eskapistirealistin
kauneudella on monet kasvot
realismia
kantakuppilan kulmalla
melkein vielä teinit
myymässä persettään
tummatukkainen pikkulyyli kimpaantuu
kipittää kihisten perään
..vai ollaan liian nuoria teille!
korjaan pikku vaikkukorvalle
..siis...me olemme liian vanhoja...teille
eskapismia
elämän elävää kuvaa
tuntemattomia tuttuja
pikku hymyn taakse kätkeytyvä läpinäkyvyys
Hatchetface
Marilyn Monroe
kaljamaha Cry-baby
eron feromonit käryävät
kuin vanhaviina sunnuntaiaamuna
vai kyttääkö ukkos jossain nurkkauksessa?
mutta ei se mitään
elämää tämäkin on
Dj soita fransmannien haikean grooven haitarimusaa
kantapaikan Amelii
vatkaa ja keikuta kypsää persikka peppuasi
kuin viisitoista vuotta sitten
pääskysten palatessa Afrikasta
tänäkin kesänä
vanha kissa
tipauttaa toisen kulmahampaansa
aika hioo
särmiä ja kulmia
tasaiseksi
laahaavan
kankkusjatsin
tahdissa

Brief Encounter

Elokuvassa Rahmaninovin pianomusiikki,

jonka yksinkin on väitetty tekevän

elämästä elämisen arvoista.

Vasta kun syyllisyyden muotin voi heittää pois

ja hyväksyä totuudenmukaiset puitteensa,

voi hengittää luonnollisemmin.

Hyvää Juhannusta

Muistakaa juoda

vain rannansuuntaisesti!

Naisena
ei olla huvin vuoksi;
elämä on ruusuilla tanssimista.

Unien toisvesi

yöuni
tuuti
toisille vesille

EL

hiukan puhunnan vierestä

Oletteko kuullleet ihmisestä,
joka harrastaa puhuntaa.
Olen etäältä kuullut häne
stä kerrottavan. Hän on toi
melias ihminen.
Hänen puhelimensa osoitekirja on merkintöjä täysi.
Hänen kengänkantansa
ovat arvoituksellisesti vinoon kuluneet.
Moneen asiaan hänell
ä on mielipide, mutta koskaan hän ei
puhunnassaan sano mitään.
Hänen paitansa on kovin tilava,
hänen pyöräilykypäränsä on tuulitunnelissa testattu.
Polkupyörää hän ei ole omistanut senkoommin kun lapset
opiskelun vuoksi muuttivat pääkaupunkiseudulle seurustelemaan.

Runojen omi-nais-uus

Runot ovat yleensä haitallisia

tai erittäin haitallisia.

Ne naurattavat ja vetävät vakavaksi.
Ovat päättömiä
ja totisesti kuoppaisia.
Runoihin keskimäärin kompastuu päivittäin.

Italialainen kompostitio

Riihimäki - Lahti

Kiskoja kiskoja kiskoja. Hiki'ällä
jolla kulla lämpeni sauna
tai paloi tuvan vanha piisi. Oitissa
leikkuupuimureitten kurjenkaulat
Pieniä punaisia mökkejä tienoo täysi
missä tunnot, kumoon menneet mummot
Kartanon vaaleaa, puu joki, haikeus
rypsipellon muistikuvassa nyt
lupiinit valloillaan. Metsien rangat
peltojen valkoiset muovikääreet
Autokorjaamojen takapihat, nyt kartanonkeltaista
tuvan seinällä ja italianpunainen riihi
Mommila ja mommilan liittymä
tie menee yli, eli jokin lähestyy, loittonee
ratamot koiranputket, hiidenvirnat
leinikkien niityt, ojanpenkereiden kuusiaidat
Lappila. punatiilinen tehdas tai jokin muu
sitten autoverstas , entisten renkaiden sävellahja
Koulu tai osuuskauppa ja siinä baari.
Ulkoterassi sateen täyttämä. Eivät kiskoilla
kolkkaa junan pyörät eivät raitilla
ristinsielujen päät : Järvelän suunnassa mies
mies kävelee pellonlaitaa Lappilaan päin.
Pitkä on kuiva matka sadekuurojen välissä
ja verkkapuvun alla suuri
sunnuntaiaamun jano. Kohmelon kajo. kolkko
kirkonkellojen kalke. Oi jospa mä matkamies maan
ja niin edespäin – laulu raitilla murheutuu
Valkoinen seinä hilseilee niin kuin vain
auringonpuoleisilla seinillä voi olla tapana hilseillä.
Tie alittaa jälleen, katoaa odottaa
puuta lautaa, taapeleita taapeleiden perään, mielikuvassa
aurinko pilkahtaa. Nyt tie ylittää, kusta tulee
lato lahoaa. se kuuluu sen toimenkuvaan
Nuori männikkö alkaa näyttää lupaavalta
kunnes loppuu heti alettuansa. Herralassa
jumarrus ja kumarrus. tackar och bockar. Ei ketään
vaikka tienviittaan on merkitty kävelevä ihminen.
Valehtelevat toivossansa.
Sikalat navatat ometat, tallit ja läävät
olen kokonaan unohtanut..no siinä ne tuli ja meni
Kulovalkealla rastaan pyrstön loimotus
Oululaisen Mylly. lasitehdas, mastot ja
mytäjäinen piste.

Ensimmäinen kevätsade

Valvoin puoli neljään
kuullakseni kevätsateen äänen,
sen elävöittävän kasvun alun
keväistävän voiman

Sade oli tulossa
Jäin kuulemaan sen sivallusta

EL

LahtiSoundsPoetryn Lealiisa Kantola
kahvila Runossa Tampereella 11.6.2010

Runokaupunki

Moi taas,
täältä löytyy muutama video Runokaupungista
YouTube - runokaupunki

Ciu Ciu Bella

http://www.youtube.com/watch?v=t0p67QSbFbo&feature=related

Kitarakuoro

Auliksen ja Lealiisan innoittamana.

Orvokkikomissio

i-iiii

i

Menin luokse
hän sanoi ” joki on musta,
aikaa ei ole paljon”

Yläpuolella

palavan taivaan alla

puu oli vihreää tuhkaa

Hän hengitti

lähellä

kuin pieni haava

ii

Aamu taittuu,
pois mies riisuu
hämärän, lattialle laittaa
sananjalat rintansa päälle
luiset laudat, laihat luut
Ruukkuun johon yö murtuu,
juurtuu aamun kärhi


iii

Rikki pöydänreunaan miehen sydän
niin kuin kananmuna räsähtää, kun kaukaa
näkee hänet, jonka olemassaolon
oli poikasena suunnitellut

ja kun tämä lähemmäksi astuu
itse likemmälle uskaltautuu,
on jo koko kehoon levinnyt
puhdas valkuainen ja kuuma keltainen,
vaikka sydän olisi raaka vielä
taikka vuosikymmen keitetty, siniseksi
pöydänkulmaan hakattu.


iiii

Sinut minä muistan
yö yöltä

aina kylmän sateen jälkeen

näen puun lahoavan
raudan punertuvan, puntar
päiden maata kumartavan

Sopimatta

Niin sen piti olla - sopimatta
sovittu matka, hallituilla hymyillä
valikoiduilla sanoilla. Mutta eihän se niin mene.
Kynttilän valo valehtele.
Aamu raotti peitteet vatsalta, haaveet hartioilta.
Lattia oli riitteessä, ja jähmeää
samettia jäähtyneen valon sisus.
Keräsin tavarani, kokosin asiani
ja niin, laukusta tuli paljon raskaampi
kuin mitä oli sopimatta sovittu.

Joella

Levitin runoja lattian täyteen.
Maalari kuvasi maisemaa ikkunan lävitse

maalasi tien joeksi ja joen tieksi.
Lisätessään puita takkaan
vaikka olin jo aivan hiestä kylmä -

ei astunut runojeni päälle.

Olisi pitänyt, sillä tuolla tiellä

luulin kävelleeni, siinä joessa uineeni
mutta ei minua maisemasta erottanut.

Raamit

Maalaus on kokonainen

tulen siitä pois

raamit uppoavat laivan mukana pohjaan

Aurinko osuu puihin ja lehmuspuisto tuoksuu

siellä on mukava istua

hetkien välissä

Käsipeiliin osuu auringonsäteen

lasinkirkas viilto

Minuutit jatkavat hetkien luomista

ne kaikki menneet

omistan

Viimeinen mohikaani

Empatian viimeinen mohikaani

ON

yleensäkin aivan toivoton!

NO ON!

Kiukaaseen KUUMAA vettä!

SHHHHH


"Kieltäni polttaa, päätäni huumaa!"

Kot kot.


Empaattinen pathos
pois vastotaan,

katos!

SHHHHH

Kovat ON löylyt!
Nyt lähtee höyryt!

Vot vot!

Lähdehän pathos,

viimeinen mohikaani,
jota empatia vaani,



ja sijoituspaikkasi olkoon Athos!

Uni

Olen nukkunut
kaksi vuotta.
Ruoho on vihreää.
Heräsin kielojen
tuoksuun.

Myrkytetty omena
ei tapa. Mutta tuskin
se vahvistaa.

Ja tänään
näen kuvastimessa
jonkun toisen kasvot.

ID

Independent intendentti
Independent intendentti
Independent intendentti
Independent intendentti
Independent identiteetti
Independent identiteetti
Independent identiteetti
Independent identiteetti
Independent intendentti
Independent indententti
Independent indententti prrrrr.
Arrogantti astronautti
Arrogantti astronautti, äääh

Independent intendentti
Independent intendentti
Independent intendentti
Independent intendentti

Independent identiteettiIndependent identiteettiIndependent identiteetti
Independent intendentti
Independent intendentti
Independent identiteetti

----------------
Oisitteppa kuulleet (naapuri kyllä kuuli) kun eilen illalla kesäloman alun kunniaksi lojuin puoli tuntia kylpyammeessa, sateesta toipumassa, ja luin tätä ääneen ja hihittelin, etten nukahtaisi ja hukkuisi.

Vaunut

Jos kurpitsasta voi
taikoa vaunut,
matkustan pois
yön maidonvalkeaa tietä.

Lasikenkä helähtää
kappaleiksi.
Lieden tuli hiipuu.

Nyt jalat ovat paljaat.
Kuin sydän
tai aika.

Kynnyksellä

Keisarilla ei ole enää
vaatteita, kaikki
on riisuttu pois.

Alamaiset hymyilevät,
taputtavat tahtia.
Nyökkäävät, näin on.

Valhe kasvaa suuremmaksi.
Samettimattojen pehmeydessä
ei tunnu totuuden piikki.

Viimeiset askeleet kulkueessa.
Kunnia varisee. Maassa
kirsikankukkien peitto.

Kynnyksellä minuun tarttuu
tuuli, nostaa porttien yli ja läpi.
Vartijalla vain kuopat
silmien tilalla.

Olen valmis. Puettu.
Ihoni huuhtoo
kesäkuun sade.

EI

Koska olen jo isoksi kasvanut

eikä Minä enää suurene

huomaan että on enää hyvin vähän asioita
jotka ovat ehdottomia Ei'tä
Aina ilmaantuu jokin ahdistus
demokratia, innovaation vaaatimus
tai arvokeskustelun aloitus
jotka kieltoa horjuttavat, ja

sen, joka on maailman puuhun kiivennyt,
reunan yli kurkottanut, eivät sen silmät
ole enää kirkkahat

tämän paratiisin vankeja olemme me -
parasiitit, loiset, mäkitupalaiset, vaan
laulumme laulamme -
aavan meren tuolle puolen, missä vilkkuu
satu. kasvaa maa.

Melkein Helluntaiaamu

Voikukkametsästä
kurkisti kaksi karheakarvaista rusakkoa,
eivät tienneet, että yksi kapinen kettu
niiden perään jo yski ja
kylmän karaisema naakka
siivellä hikeä otsaltaan pyyhki;
tänä aamuna vähän kello viiden jälkeen
kolme uupunutta nuorta
torkkui rautatieaseman portailla
viisi taksia sirisi ohi
ja kolme kolisi
aamunkylmää autoa vastaan
kun töihin pyöräilin, muuta
en muista - laaksoissa sormia palelti - ai niin,
rastaiden ja mitkälienee-kerttusten
jo laantuva meteli.


-tämä(kin) on uusioruno Möysän puolelta, viime vuodelta, näemmä.

Uudet avokkaat

Kevään korvalla kaksi haaveilijaa, runoilijoita olivat,
katseli Monosen kenkäkaupan ikkunan uutuuksia.
Voi! Noi punaset olis ihan ihanat, noi olis saatava.
Ei...kyllä nuo vihreet, noi limen väriset, remmikengät
on ihan mahtavat. Voi voi ja hmm hmm – hmmm

Oih, oih ja Aiih ihastelivat ja kiiruhtivat sitten koteihinsa
kirjoittamaan vimmatusti kengistä, tanssiaisista ja
mistälie upeista juhlaillallisista.

Mutta harvoinpa runoilulla
on tässä maassa tanssikenkiä hankittu, ja niin
arki koitti ja koetti;
parin päivän päästä soittelivat toisillensa:
Ahistaa. Lähetäänkö lattelle tai edes lounaspizzalle.
Ja niin menivät - tanssiaskel, tanssiaskel, hyppy
ja vaihtoaskel vieläkin mielessänsä.

Nenänjälki ikkunassa osoittaa haaveilijalle paikan.
Sormenjälki haaveilua epäileville.

Arkinen Lars

Morsmaikul ol haavena
sarssinen pars'

Häämars! Häämars!

Ja sulhaseks farsseihin
arkinen Lars,

hää mars hää mars!

Kirkos ol tornina
karsia vars

varsinkin Larsinkin

Narsissin Ars!

Pariisin ikävä

Kävelen maisemaa jossa näkyy
ylöspäin kapeneva muotopuhdas torni
Tämä
ei voi olla Pariisi eikä vesi ole Seine

Porvoonjoki
se kiemurtelee kuin leikkisä käärme
Pikkueiffelit!
Ollaan jo kotona Lahes!