Saska Saarikoskiki sano
et uuet perunatki
on nyt kulttuuria Turussa

tamperelaiset potee
kulttuuriähkyä

Lahes ei taaskaan näkyny
henriikantorttuja
Runeberginpäivänä

ei kakofoniaa kuvien kanssa

L on jumalallinen vokaali

Konsonantti lento dolorosalle?


äänteiden filosofia

mantrojen mietintä


kuoro laulaa neliötä


Ja alussa oli viiva

ei piirtynyt kuvataideakatemiaan saakka

Antakaa minun jäädä talveen
pimeän lumen valoon.

En tahdo vihreää riemuanne

en kaipaa heittelevää tuulta.

Antakaa minun jäädä!

Ilman pilkkaa.

Talven valoon, se
puhuu lumen äänellä:

hitaan ja mutkattoman kielen ymmärrän
siinä voi asua leväten, rakastaa.

Matkalla

Kirjoitimme neljä kertaa nimemme.
Paperit kiersivät ympyrää.
Virallinen vahvistaja antoi merkin.

Matkalla takaisin hätkähdimme kolme kertaa.

Joutsen ui vakaasti kohti, tyynessä illassa.
Suomen joutsen. Koivu kaatui hitaasti eteemme,
latva hipoen auton keulaa. Tähteä ei näkynyt.

Viimeisenä kirkkaanpunainen
helikopteri keskellä peltoa.
Vaikka suljen silmäni,
kuva ei haihdu.

Kotisi on siellä missä
on sydämesi, hurisi
moottoritie.

Paluu runoon

Kahdeksan kuukautta.
Omenapuun kukista
tuli lunta.

Oudoksuen hukkasin
kaiken. Laatikot
nielivät entisen.

Ja nyt.
Tuntemattomat viestit
saapuvat takaisin.

Aamulla ennen yhdeksää
taivas vaalenee.

Se on lupaus.

Tavarat etsivät
sijansa, ihmiset
tarkoituksensa.

on samantekevää mikä vuodenaika on

ihminen tulee huoneeseen
vaatetettuna:
kasvot riisuvat hänet,
viimeistään kättelevä käsi.

* * *

ihminen poistuu huoneesta
vaatetettuna:
niska, olkapäät riisuvat hänet
heti, juuri ennen kuin hän sulkee oven.

Nuku itse kumisaapas! toivoo huopatossu.

kyl mä tiijän et kaikki oottaa kesää sen takii et saa nauttii Mun seurasta Möysän teranssilla!

Talven moraali

Runoilijan sormi
syyttäsuotta syyttää
viatonta kedonkukkaa,
joka perääntyy, liiallisesta
ilakoinnista - lyhyen
umpihangettoman
hetken aikaan

Illalla mies

Illalla mies katsoo ikkunasta omaa kuvaansa. Puiston
lamppujen valossa vilahtaa nälkäinen hahmo.
Mies vajoaa tuoliinsa. Katua, pihaa
rappukäytävää repii laiha huuto
ovea janon kuiva kieli

Huone tuoksuu miehelle, hän ei
sitä paperilla huomaa

patavanhoillisen
äärikonservatiivisia
ikivanhoillisia ikäloppukonservatiiveja

ja kaulaa myöten vanhuksia

naiset höyhenissä
miehet kinkun kimpussa

patavanhoillinen roolijako

hanhipaistosta
ja designhuopikkaita


EL

Samassa kuvassa

Sinulla on kauniit kädet
niin sirot,
ja sileä kämmenselkä,
kynnet ovat
ovaalin muotoiset

ja kaunis suu
hääkuvassa
käsilaukku natisee;
kielohajuvettä
ja Oil of Ulay

omenatkin tuoksuvat,
ulkoeteisessä,
vaaleansinisessä saavissa
kaikki vuodenajat
lapset
vihdoin samassa kuvassa

nyt kun olet matkalle lähdössä

Egyptin hiekkaa

Uusi runokokonaisuus luettavissa Omenapuun puolella

Runoklubit alkavat 18.1. kello 19 Kotkassa

Pekkas-akatemian Runoklubit alkavat 18.1. kello 19 Kotkassa
-tiedoksi, jos kellä kaasujalkaa pakottaa.

Runokeikka keväällä?

kyselivät FLORENCIA (flower & vintage) -liikkeestä, josko LSP (ja miksei muutkin) olisi kiinnostunut tulemaan kevään aikana runokeikalle Lahdenkadulle?

www.florencia.fi
Lahdenkatu 14, 15140 LAHTI

terveisin Visa

Tammikuun 10

En
aikoihin muistanut kuolleeni nälkään

Vasta ymmärsin
kuinka kauan
siitä kestää toipua
_

Tämän
ajan kidutetut ovat hukkumassa liiallisuuden kaaokseen

Valitse mitä vain
se
on näennäisesti sinun
jäljelle jää yhtä mittavasti
mielikuvaan mahtumatonta
Vapaus
on siinä
mitä valinnoista seuraa

Ikkunassa 3

Tyttö kutoo poltettua oranssia. Tuleeko siitä matto vai kaulaliina? Kenties viltti.
Hän katsoo ikkunasta lukuisia siipiä, jotka ovat painautuneet lumeen ja lentäneet pois.
Kaikki ulkoistetaan, automatisoidaan. Majakan valo syttyy, sammuu. Syttyy. Kylmä majakka. Se tarvitsee poltetun oranssin lämmön. Vartija on muuttanut mantereelle tai lähtenyt meren ylitse, jonnekin tavoittamattomiin. Tyttö kutoo kaksi oikein, kaksi nurin. Puikot kilahtavat, pistävät terävästi kuin muistin renalta putoilevat sanat.

Ikkyuu/Riehaantunut pilvi ja luurankouni/Zen runo sattumalta avautuneesta kohdasta

Tuttu tulee kylmänä yönä

Runoileminen kylmää päätä, talvikuukausien lumet
kinostuvat;
rupattelu lämmittää mieltä, sulattaa yhden yön jään.
Teetä on, viiniä ei, tuttu tuli illalla;
sydämet avautuvat: kohennan lamppua vielä kun sarastaa.

Tammikuu

Tunsin itseni jo kauan sitten
Tiesin että minä se olen joka nauraa suree ihmettelee

Jonain yönä katosin
Muistin entisen minäni sen tutun hei vaan
Hänessä oli enemmän optimismia kuin pessimismiä

Tiedän mitä etsin

Siitä en ole varma
kenelle se kuuluu
_

Sellainen nälkä
ei ole totta
olethan syönyt juonut kaikkien ympäröimänä
Se
nälkä ei kadonnut
se piti unohtaa
piilottaa -ei tässä mitään
hymyilin
etten särähtäisi ennenkuin ajastin piippaa
ja hetki olisi sopiva
nälän ymmärtämiseen
_

Hyvää uutta vuotta!

1.
Aamulla kuudelta
liituisilta huoneilmakasvoilta
valuvat sanat
päällystakin pintaa pitkin
ensin räntänä sitten lumena maahan
Käännyn jo mennäkseni
liuskan loppuun
pitää ehtiä
ennenkuin nokkoset kuolevat
ja homehtuvat
eikä niitä voi enää kuivata
tammikuussa tarvitsen
ihoa polttavan ikävän
2.
Ohoh
olen mennyt liian kauas
näin minä eksyn
aina uudestaan palaan kotiin
kotiini
vihreään
siniset maton raidat
punaiset tyynyt
vuoteen oranssit lakanat
ikkuna auki kuuseen
taipuisaan
keinuvaan
tuu tuu
siniset pimeät
yöt
kun häviän
tiheisiin oksiin
eikä pahaenteinen
hiljaisuus ole vielä tarpeeksi syvä
ennen kuin varjo ilmestyy tielle
uniin kuva
kasvot kuvasta
eivät koskaan häviä
eikä tapasi sanoa; mikä päivä
riisua ja mennä suihkuun
kosteat hiukset ja saippuoidun
ihon tuoksu viiden uutiset
lasilliset maitoa ja vettä

markiisin kisälli

varpunen pyörähtää
pöydän ääreen
lantiolle ylettyvää
hiilen mustaa tukkaa
ympärillä hanhet ja srutsit
kilistellään mustat suolaiset maljat
yhteisymmärryksen ja sattumuksen siunauksen
riemuksi

heinäsirkkojen siritys
yön tuoksu
vyön nahkainen kieli
lipaisee pakaroiden punoittavaa ihoa
puren
melonin puolikas tisujen nipukoita
naaman upotessa
hyllyvään päärynä pyllyyn
syväkurkku nielun hävytön autuus
avaa hanat summerin soidessa

pimeiden ikkunaruutujen takana
lampaat susien nahoissa
näkevät painajaisiaan
valittamatta
aamuun asti

kadotamme toisemme
valuen happaman maidon virtaan
kattojen yli katsottuna
katukivi rivien rakoihin
lokkien ja pulujen
sinappipaperien aamunkoittoon

etusormi pyllyn reiässä
oli osoittanut oikeaa suuntaa

dokattua politiikkaa "päivitetty"

Suomineito
räkä poskella
perse pystyssä
dokattuaan globaalista pullosta politiikkaa
Nalle Karkki W, Jyrki - älä tyrki, Sika-Liisa "eläinten kauhu"
ja loput poliittiset homejuustot
parittamassa pala palalta
tyttöä kansan mielissä Elovena paketin kannen kaltaista
kultaa kuolaaville kultapossuile
kaupan päälle lyövät jo lyötyjä
keskiluokka kahlittuna uraputkeen ja lainan korkoon
hirttäytyvät hiljaisina autotallin jatkojohtoon
kun eivät jaksaisikaan

ennen
westendin kristalliyötä
LSD-isku eduskunnssa
hullut koirat ulvomassa
tästä ei yöt kuin
pitenee ja pimenee

kissojen ikuinen inho
suljettuja ovia kohtaan
näkevät unia
niiden takana

Siipilehmä muutti Mytäjäisiin !!

Cow with the Wings

Tunnustuspalkinto Runoudelle

Siipilehmä muuttaa Möysän rannalta Mytäjäisiin
Ansioituneena ja aktiivisena runouden kirjoittajana ja
esittäjänä palkitaan vuonna 2010

Runoilija, lausuntataiteilija Mari Kanervaniemi

Mari tunnetaan laaja-alaisena toimijana
kulttuurin eri sektoreilla.
Runopiireissä myöskin taiteilijanimellä Runosika.

Hän on niittänyt menestystä mm. lavarunouden parissa,

poetry-slameissa.

Hän laulaa, tanssii, kirjoittaa, ohjaa,

yllyttää, yllättää, viitsii ja uskaltaa.

Hänellä on ollut runobändi Siritys, jonka tuotanossa yhdistyi

niin musiikki, lausuminen kuin teatterikin.
Mari on ollut mukana Runomaratonilla,
työskennellyt lasten ja nuorten sanataidehankkeessa,
on dramatisoinut ja ohjannut,

Hän on ottanut Melleriä ja antanut esityksen.
Mari improvisoi ja sanantaa,
ja opiskelee ja opiskelee - mm. Metropoliassa tätänykyä.
Aivan viime aikoina on
hän on nikkaroinut Riimi& Ralli-verstaalla.

Päijät-Hämeen Lausujiin Mari liittyi jo ammoin ja
Mari on myös ollut LahtiSoundsPoetryn jäsen
yhteisönalkuajoista lähtien.

Ruohonjuuritason vaikuttaja,

ruutupaperin ja lehtiön kuluttaja,
sarkasmiin viehättynyt,

yksinkertaista elämää

kunnioittava luonnon ystävä ja

sosiaalisen median vastahankaaja.

Mari kuuntelee mielellään linnunlaulua kesäaamuin

ja veturin puhinaa pakkasöin.

Lahden Möysässä

lauantaina 18. päivä joulukuuta 2010
Jorma Martikainen, vuoden 2010 diktaattori

LahtiSoundsPoetry

SIIPILEHMÄ JAETAAN JO TOISTA KERTAA!

COW WITH THE WINGS
TUNNUSTUSPALKINTO RUNOUDELLE

Tunnustuspalkinnon voi saada yksityishenkilö, joka on

1. Kirjoittanut aktiivisesti omaa tuotantoaan ja
julkaisuut sitä joko esittäen, sähköisesti tai kirjana

2. Toiminut aktiivisesti runouden edistämiseksi
yhteistyössä toisten runoilijoiden kanssa

3. Ollut runoudessaan sekä mielipiteissään omaääninen
ja tinkimätön kuitenkin toisia kuunnellen

Palkinnosta päättää aina diktaattori, joka on saanut
CWTW-tunnustuksen edelliseksi toimntakaudeksi itselleen,
valinnasta ei ole valitusoikeutta ja sääntöjen mukaan
tunnustukseen saaja voi olla LSP-jäsen, mutta se ei ole
välttämätöntä. Henkilön tulee kuitenkin täyttää
yllä olevat ehdot. Palkinnon voi luovuttaa myös itselleen,
mikäli katsoo sen välttämättömäksi.

Palkinto tullaan jatkossakin jakamaan aina Heimonpäivänä 15.12.
ja diktaattorin tulee järjestää palkintojakoseremonia
itse parhaaksi katsomassaan paikassa sekä tiedottaa siitä.

COW WITH THE WINGS-veistoksen on suunnitellut
taiteilija Ta-tanka Haiku ja se on tilauksesta valmistettu
nimenomaan LSP-runouden tunnustuspalkinnoksi.

Ensimmäisestä Cow with the wings-tunnustuksesta
päätti runoilija Lealiisa Kivikari ja vuoden 2010
diktaattori on edellisenä vuonna palkittu
runoilija Jorma Martikainen.

Lahti Sounds Poetry on lahtelainen, vapaa
runoyhteisö, joka on perustettu Eino Leinon
päivänä 2009 ja sen toimintaan kuuluu mm

1. Omien runojen kirjoittaminen ja työstäminen sekä
palautteen antaminen verkossa, osoitteessa
www.lahtisoundspoetry.blogspot.com
2. Aktiivinen keskustelu ja vaikuttaminen erityisesti
runouden, mutta myös muun kirjallisuuden ja
kulttuurin alueella
3. Jäsenten omien runojen esittäminen
erilaisissa tilaisuuksissa ja medioissa
3. Koulutus- matka- ja seminaaritoiminta

Tyhjän kirjekuoren luomouksessa,
postileiman epäselvyydessä hän
miettii mitä kirje on pitänyt sisällään.
Pääkaupunki katosi hetki sitten kartalta.
Runoilijan navigaattorin mukaan
siellä ei ole mitään kiinteää asutusta.
Kaupungin rajalla hän kirjoittaa -
Lunastakaa runoilija.
Antakaa hänelle vihreä kortti, uusi cv.
Rajan toisella puolella hänestä kasvaisi vielä vakavikko.
Hänellä on jo hypotenuusan hymy, ja
suhde kahteen kadettiin. Hän on replikaatti, mutta
viranomaisten mielestä implantti.
Runous on liian vakava asia tosikoille,
hän kirjoittaa reissuvihkoonsa ja kääntyy.
Hänen nimensä on Mito Kondrio. Hän on Eevan sukua,
ja tietää ettei heikko astia voi olla iäkäs.

Oukkei, ystävät.
Reilu kahden kuukauden remonttievakko alkaa olla takana.

Ehkäpä kohta alkaa lyyti kirjoittaa,
kunhan nyt ensin löydän sen lyytin tämän kaaoksen keskeltä
ja kenties jonkin piirteen itsestäni.

Älkää vaipuko murheen alhoon tai nietoksiin.

jm

outo kieli

ymmärtämättömät kirjaimet

loppusoinnultaan vapaat,
mutta tajuamattomat

vajaatahtoisten runonparsien
keskeneräisyys


17.7.2010

EL

Pia Rautio / http://www.pictor.fi

Hyvää adventtiaikaa lukijoille ja kirjoittajille

Kuva: Pii Rautio / Mary

http://pictor.fi

Retriitti eli retretti (<>

on vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä esimerkiksi hengellisistä syistä tai stressin välttämiseksi.

Joo, hmmm,

ryhdyn etsimään itseäni

alan itseni etsimisen. - Ensimmäiseksi suljen radion, puhelimen

sammutan television, katkaisen nettiyhteyden.

Suljen tuuletusikkunan, suljen lämpöpatterin venttiilin.

Lopetan ympäristön tarkkailun, alan kuunnella sisäistä ääntäni

Sisäisiä ääniä, kehon kieltä, kehon kieliä

mielen mimiikkaa , he-heh,

verisuonten kohinaa, aortan kalkkeutumisen rahinaa

korvien vinkunaa, rytmihäiriöiden sykettä,

Tässä kaikessa häslingissä ja informaatiotulvassa

….... vierähtää hetki, kuluu tovi, tuokiokin -

sitten kuulen ohiajavan auton. Meneekö ohi

vai ajaako pihaan. Naapuri tai taksi. - hetkinen -

rappukäytävän ovi kolahti, hissin ovi tuhahti –

senjälkeen ei mitään.

Mietin niitänäitä, mitään miettimättä, mitään

odottamatta, kaivamatta.

?

?

?

-pitkään mietin, ison harppauksen verran

kunnes tulee kylmä, avaan lämpöpatterin, puhelimen

ja hiljalleen kaikki laitteet jotka olin sulkenut

Huomaan - tässähän minä olen . Ei minusta

pelkäksi koskaan ole,

mutta tässä, näin olen

kaiken keskellä. Yksin, jo vain.

KIILTOMATO.NET PÄÄKIRJOITUS/HENRIIKKA TAVI

Pääkirjoitus
Miten ymmärtää riimi?

"Mikä on runouden suhde kieleen?" on vähän samantapainen kysymys kuin: "mikä on kuvataiteen suhde siihen, mitä näkyy?", "mikä on musiikin suhde ääneen?" tai "mikä on tanssin suhde liikkeeseen?"

Toistuvasti kuuluu väite: Kokeellinen tai kielitietoinen runous – jolla tarkoitetaan kaikkea mahdollista paitsi standardin mukaista vapaamittaista runoutta ja proosarunoa – on jollain lailla sitoutunut ajatukseen, että "kieli ei yhdistä vaan erottaa”; että kielellinen kommunikaatio on mahdotonta; että runouden tehtävä on todistaa tämä väite; ja että tämä kieltä koskeva lähes uskonnollinen vakaumus on opittu ranskalaisilta filosofeilta.

Jarkko Tontin mukaan (Parnasso, 3/2010) "ongelma ei ole kokeilevassa avantgarderunoudessa vaan taustateorioissa. Siellä vaanii lähtökohta, jota kutsuttakoon nietzscheläis-derridalaiseksi virhepäätelmäksi. Se menee näin: Koska täydellinen kommunikaatio, toisen ihmisen tai tekstin ymmärtäminen on mahdotonta, on kaikki ymmärtäminen mahdotonta."

Minun on syytä uskoa, että oma runouteni kuuluu Tontin näkökulmasta "kokeilevaan avantgarderunouteen". Vaikka toki olen joskus tullut Derridaakin lukeneeksi, en kerta kaikkiaan pysty tajuamaan, mitä tekemistä kirjoittamisellani on Derridan taikka Nietzschen kanssa. Täytyy todella pinnistellä, jotta mieltäisin edes summittaisesti Derridan kielikäsityksen. En myöskään tunne ainuttakaan runoilijaa, jonka kirjoittaminen olisi sitoutunut kyseiseen credoon.

Jukka Virtanen kehui runoraadissa kirjoittamistani teoreettiseksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että kirjoittamisen ”teoreettisuuteen” pätee vähän sama kuin mitä Tuomas Nevanlinna on sanonut taiteellista tutkimusta tekevistä: ”Taiteilija ei tutki omia teoksiaan vaan omilla teoksillaan" (Mustekala 5/08). Runolliset tuotokset eivät ole jonkin teorian sovellusta, ne ovat itsessään runollista ajattelua.

Runon suhde kieleen

Koska en muista, mitä Derrida–Nietzsche sanoo kommunikaatiosta, lähdetään liikkeelle kielestä. Runouden suhde kieleen on kuin tanssin suhde liikkeeseen. Tarkastella kieltä ainoastaan onnistuneena tai epäonnistuneena viestintänä on kuin ajatella, että kaikki ihmisen liike on liikettä paikasta A paikkaan B. Ja seuraamalla samaa ajatusten ketjua tullaan väitteeseen: tanssitaiteilijan oudot pyörähdykset pyrkivät todistamaan, että vaikka kuinka liikkuu, ei lopulta pääse mihinkään.

Ei sorruta tällaisiin yksinkertaistuksiin. Kielen mukana kulkeutuu, kieli sisältää paljon muutakin kuin pelkän viestin; ja viestiä välittävät monet muutkin väliaineet kuin sanojen muodostamat ketjut. Runot ovat mitä moninaisimmin tavoin toisiinsa yhdistyvien kielellisten elementtien konstellaatioita. Runoutta voi kyllä ymmärtää, mutta sen ymmärtäminen ei ole aina – eikä mielestäni edes usein – viestin ymmärtämistä.

Toisinaan runoutta voi ymmärtää samoin kuin tanssia voi ymmärtää, eikä tässä uusi tai vanha, kokeellinen tai kokeilematon runous eroa mitenkään erityisellä tavalla: Miten ymmärtää piruetti? Miten ymmärtää riimi?

Henriikka Tavi
Kirjoittaja on runoilija.
http://www.kiiltomato.net/?cat=editorial

1988

Yleisön joukossa varmasti Miami Vicen Crockett ja Stubbs live in Tampere
(oli tämä Heikki Salokin hiukan varttuneemman oloinen kun häntä Hämeenlinnan Verkatehtaalla kesällä kuuntelimme, vai mitä chr. ja Lealiisa.)

yksiösimulaattori

valo paistaa lehtien raoista
aamun valtimon tasainen humina
yli harjujen lintuaura kyntää
lyijynharmaana
makaa järvenselkä

yksiö
tämä välitila on jumiutunut päälle
simulaattori
yhteen liimaantuneet pornolehtien sivut

kaamoksen selkää pitkin
nelistää sisäavaruuden kosmonautti
valkoisen vaipan läpi
kohti kevään ahtojäitä

Kate Bush Wuthering Heights ja lunta niin elämä on liki täydellinen

Nykyajan ilmiöitä

Taidetta taidekioskista,

terveyttä terveyskioskista,

oikeutta oikeuskioskista?

Mainostoimisto-ADHD ideoi:

huippumalli hakusessa.

Halpelimo ompelee tuotteemme;

nyt myymälässämme täysin rupsahtaneet hinnat!

lamput

lamput loistavat

ilman makeutta,

valoisat hedelmät

luonnelma

Harjallaan yö, torkkuu

kupeillaan tähtien säkenet - hänellä

jonka jalkojen alla maa liikahtelee

kaikki sen lämpö ja vihreät niityt

Otsatukalla tuulten muistot

suupielessä hymy, kaipuun korsi

Istun hiljaa

Verhojen taakse jäi

keltainen helle.

Istun hiljaa.

Vesi tippuu, imeytyy näkymättömiin.

Kevyt tuike

kaukana lähellä kaukana

tiivistynyt pylväisiin,

suloisia vaikutelmia.

Äänetkin.

Ovi käy, askelilla, keveillä

ovi, niin kuin verho, sisään ulos heilahtaa

pysähtyy

Joku astuu

joku poistuu, valon hiljaa

pois korjaa huoneestaan

Uusi teksti

Uusi teksti
uusi teksti
uusi teksti

se kutsuu mua

ikuisesti

Tutustuin kerran erääseen kansatieteilijään.
-Eipä siinä sitten muuta. Kuin että
pink ja punk (Daniil Harms pastissi)

Paitsi -
että saatuaan tietää että olin säilönyt ullakolle
äitini vanhan marttapuvun ja kirjahyllylle
Eila Kivikk'ahon Kootut runot lainasi hän nämä.
Siitä on jo aika kauan. Kerran sain häneltä tekstiviestin
kaivaus- tai keruumatkaltaan Laatokan Karjalasta.
Ylipäätäänkin hän on iloinen ja uuttera ihminen.

Moritz, kissa Itävallasta.

Moritzin kaksoisveli Max jäi yli kymmenen vuotta sitten auton alle, mutta sellaista elämä on.

Aah! tätä onnea

Vettä valuu kuolleesta kuusta

lämmistä viskiä marraskuusta

Jäitä mahaan
matan mustalta taivaalta

(Kaikki) kirjat ovat avoinna

tyhjiä pimeät paperit

Kaamos

I Apatia

Miten voikin tulla niin pimeä
kun sulkee silmänsä.

II Optimisti

Vain pimeästä
voi nähdä valon.

muunnelmia

viisareilta raksahtelee unettomia
yön kirjaimia muodostelmia:
kissa olalta hyppää pöydälle
antaa uuden tavun, tassuillaan
toisen jo koko sanan.

Mitä meinaat sisko
pannaako pystyy suuri pillupaneli?
Keskitytään olennaiseen
ajankohtaisesti.

Pyydetään pastori poliisi ja poliitikko paikalle
arvioimaan onko se sopivaa
alttarin kummallakaan puolella
eduskuntatalon saunassa, kadulla, puistikossa.

Tai veli hyvä
tunnustako ennen kuulutuksia
(jo vihdoin) kumpaan reikään
tökit yösyönnä peiton alla nuorikkoasi.
Eihän tästä muuten tule mitään!
Naimalupaa ei tule, jos et jätä toista reikää rauhaan.


Keskitytään olennaiseen kokonaisen kansan voimalla
naidaan pannaan panetellaan ja nussitaan !
Ja vielä kerran, yhä ja uudestaan.
Ja sitten porukalla erotaan!

Syttyikö sota sanoista vai sormileikeistä?

Hän joka osaa sanoa iljettävää hyi,
hän osaa myös mielikuvitella ja tehdä,
mikä minulle on hyi ja sinulle nam voi olla myös päinvastoin.

Ajankohtaista ei ole ajattelevien ihmisten dialogi
vaan aistien huuto ja määkiminen

Voi ihminen - ei moraalikeskustelua osaa harjoittaa
osaa vain huutaa mieltymyksistä ja tottumuksista -
eivätkä ne koskaan ole yleisiä vaan yksityisiä.

Se jättäköön viimeisimpänä housut jalkaan
joka on aivan tavallinen, normaali, määriteltävissä oleva -
ja silti seksuaalinen olento.

Heitä on aina helpompi syrjiä jotka ovat alasti ja vaativat oikeuksia!

(jo aika alkeellista laittaa ajankohtaisohjelman nimeksi
suuri homoilta - hi´o´hoi, äly jätti jo, kop kop ja kallot kolisee)

(c) LealiisaK | 2010 kommentti Ajankohtaisen kakkosen suureen Homoiltaan

muunnelmia

valtaavat lumisen omenapuun
pikkulinnut
yhtäaikaa syöksyvät sisään
putoavat ulos, alas siivilleen

* * *

sisään, hengitys alkaa
valkoisesta
sisään, pois ulkopuolelta
taloon

ikkunasta
jos unelta jaksaa
voi tervehtiä
ei ketään, jonka kasvoja ei ole

* * *

jos en ole valveilla olen
syvässä unessa hereillä

* * *

rinnakkaisiin maailmoihin
putoaa ihminen kuin pikkulintu
aina siivilleen, niiden alla ilma
joka kantaa, vaikka kukaan ei
toinen katso, näe, lennä

* * *

Vuoluja

Varhain Hiljaisuuden päivän aamuna

koillinen punertaa.

Kaksi päivää ennen Aleksis Kiven iloa ja leikkiä

valo ulottuu

vain metsän reunaan saakka.

Ei yhtään sen pidemmälle.

Männynrungon takaa

kurkaa ketun äänetön virne.

Pihlajan oksalla vielä nukkuu

tilhen sirinä.

levollisuuden laatuaskeleet

rantalepikon kahina


EL

onni

on

ni on


EL

Shine On

Möysän runoverstas sulkeutuu toviksi,
lähtee evakkoon, kauas kohti auringonlaskua.
Olkaa kiltisti. Hyvää Joulua.