Sain tänään emailin henkilöltä, joka kertoi
olevansa kiinnostunut eepillisestä runoudesta
sekä putki-ja viemäriremonttiin liittyvistä järjestelyistä.
Nyt mietin, uskallanko vastata hänelle.
Allekirjoituksena oli
Horna Liimatainen, Järvi-Suomesta.

Sumuun sukelsi, pilveen upposi kuu.
Jäi vain syyspäiväntasaus - sen viimeinen tunti.

Fairytales, South

the rock

the oak

8 lakes


eight lakes
and in the middle
I stand
beside the oak tree

waves full of small moves

the stream is where I sleep in
and wake up from

red colour
intuitive middle

waves full of small moves

the value of it being waving,
now moving calm

path of movements
one after another

Solitude of daily voices
of the traffic texture

waves full of small moves

three lakes are
free lakes

a tree and the lakes



you can tie your foreign hands
around the oak tree


mystery tree


EL

Sade nousee pystyyn nousee tuuli.
Liekki nousee pystyyn nousee lämpö.
Maa nousee pystyyn nousee unikko.
Ilma nousee pystyyn nousee lintu.

En anna ajatusten nousta esteeksi
läpäisen kaikki elementtiseinät
kierrän tuulen takaa
veden pohjasta alata
tulen lävitse
maanpääliseen.

Chr:lle

Mitä tapahtuu?

Linnut, monet erilaiset huutavat
puusta puuhun, kissa kulkee kumarassa.

Pojan tukka kasvaa sängestä ulos,
ruoho heinikoksi heinikko kaatuu korkealta.

Mitä tapahtuu?

Nainen seisoo marketin maitohyllyn edessä
siirtää katsetta 1 200 tuotetta oikealle,

putoaa laskuista kolmannellatoista, takana
muropaketit, myslit kaatavat turvonneen hyllyn lakoon.

Mitä tapahtuu?

Kirjailija etsii itseään sanojen paljoudesta
viikosta toiseen painostus repii selkärankaa

12 kuukautta aikaa karsia onnistuminen ääriin
kone lakaa jumittuu -taa sinkoaa kielen ulos avaruuteen.

Mitä tapahtuu:

täysi herääminen räväyttää pään täyteen silmiä
kääntää todellisuuden kirkkaaksi täydeksi varmuudeksi

siitä, että sinulle vieraat todellisuudet
isänmaat äidinkelet osingot obligaatiot uskonnot uskottomuudet

siunaavat ja vihkivät sinun päiväsi luetuksi

toiseuden reunalle.

Sudet juoksivat
niin tiheään metsäään että
metsä syttyi tuleen – pian tuli sammui

ja kaskesta nousi yksittäisten puitten valtakunta

Kojoottien puisto

Savuavat jäljet jatkuivat yhtenä jonona aavikon ylitse.

Kaupungissa harjun reunaa pitkin,
kulki kerran hirvi, huokaan havupuunrunkoon.

Ihmettelen pintaan pykivää juurta
se on vääntynyt ilmaan: portin maasta maahan.

Kiinnostava

http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kirjat/2330729/pekka-tarkka-kirjallisuuskeskustelu-alentui-juoruiluksi

niinpä niin.

Oranssi nalle on jäänyt yksin
riippukeinuun
ilman kesää
lapsi
on imperatiivi;
ole valo!

Samaan aikaan
ompelen valkoisella pukuni helman sopivaksi
sinä toisaalla
kertaat kartan, kellonajan,tarvikkeet.

Minä puen
vatsaa pienentävän korsetin, kimaltavan leningin.
Sinä sidot
keskivartaloosi räjähteistä kudotun vyön.
Pirrän kulmiin tummaa ruskeaa
viimeistelen katseeni: wild rose.
Sinä laitat takin päällesi
luet rukoukset huulillesi.

Ihmiset:

tanssilattian läähättävässä
sinä katsot kelloa, minä nauran

savussa lennämme irtonaisina,
osina, toisiamme päin, ohitse.

Joka syksy maailma palaa pisteeseen
jossa tornit sortuivat. Yhdeksän vuotta
kulunutta aikaa, unohdusta ei voi ostaa
kaupallinen kanava sylkee mainoksia väliin
ja taas maailma palaa.

Kaikilla ei ole rahaa ostaa muistia:

Tyttö etsii ruokaa lapselleen
Pour au Pricnessä, Haiti jyrähteli
sijoiltaan tammikuussa.

Joka hetki vuorilla Afganistanissa
äiti antaa pojalleen kiväärin, jonka
piipussa palaa tuli huomenna.

Pakistanissa yksi hetki on pitkäkestoinen
kuolema, vesi ei palaa sinne mistä se on
lähtenyt, vaan peittää kaiken alleen.

Heillä ei ole nimeä, heidän kasvoja
emme näe kuvaruudussa. He puhuvat
muistiimme unettomina pitkinä öinä.

Kaipaus
kohti: minuutti tunnilta
idästä käy aamu, kerrotaan.

Pimeää vasten, sadetta
sisäpuolella ikkunalasissa

kesäauringon tähteitä
kissantassun jäljet.

lyrikline

Älkääpä unohtako tätäkään
Sivusto jonka ensi-ilta Suomessa oli elokuussa;
silloin kun olimme kannustamassa Maria Kaisaniemessä.
Tässä Saila Susiluodon vuoro olla äänessä:
lyrikline [Autoren Details]

Eeva-Liisa Manner: Leikkejä yksinäisille/Tämä matka (1956)

Kansainvälinen lukutaitopäivä, olkaamme, lukekaamme - sydämen kyllyydestä

Puu ja kivi eivät ne synnytä
ihmistä, eivät edes nämä sanat
puu ja kivi.
Kaipaus synnyttää.
Puun, yhden sanan
tai ihmisen ikävä on enemmän
kuin eläin.
Kyllä Kaiku
meidän koira ikävöi
ankerias palaa mereensä,
mutta ei se kuvittele tulevaisuutta
yhtään paremmaksi.
_ Jouni Tossavainen -08/Kuusikirja

Hector - Olen hautausmaa (1973)

Hector - Lapsuuden loppu (1974)

KorkokenkäPäiväkirja 4

Eilen oli taidelauantai. Olin liikkeellä mokkasiineillä, joista toinen kilisee askelten tahdissa, ne ovat sielunkenkäni. Mutta, mutta huomioin tällaisen: ei ollut korkon korkoa ja se kävi päivän mittaan jaloille raskaaksi. Paljaasti asfaltilla. Jalat on luotu metsään kulkemaa, virran reunalle, niitylle tanssimaan! Olin kuuntelemassa Swing ittiä sekä Pikkuteatterilla ja Galleria Aila Seppälässä ja kuoronjohtaja Ari Niskasella oli muuten tosi mageet kengät.

KorkokenkäPäiväkirja 3

Nyt olen harjoitellut kengillä niin paljon, että ne ovat venyneet,
ne lonksuu. Piääkö korkokengät olla aina jalan normaalikokoa yhtä
pienemmät? Kävin ostamassa Essolta tupakka ja minulla oli aivan luonnoton olo!
Kuka keksi korkokengät? Kenen iloksi niitä käytetään? Jaloilta ei varmaan kysytä ainakaan mielipidettä. Terhillä oli jalassa maanantaina todella kauniit, violetit matalat kengät.
Ne näyttivät pumpulilta jaloissa.
(huokaus)

"Potilaan nänniä imeneen tapausta käsitellään korkeimmassa oikeudessa."

Lääkäri sanoi: kätilö käski. Paniikissa potilaskin lupasi.
Ja ihan hetken minä sitä vain
ei sitä nyt imemiseksi voi edes sanoa
imaisin vain.
Jotta saan selville onko kysymys vakavasta sairaudesta,
täysin lääketieteellistä siis.

Sisko sisko sisko sä olet kyllä minun makuuni
Sisko sisko sisko mut hoidetaan ensin tää duuni.

Hän tunnusteli rintojani yhä uudelleen,uudelleen
vielä ultratutkimuksen jälkeen uudelleen ja kysyi
saisiko maistaa, tarkempaa tutkimusta varten,
sitten hän imaisi 10-15 sekunnin ajan, muistaakseni.

Sisko sisko sisko sä olet kyllä minun makuuni
Sisko sisko sisko mut hoidetaan ensin tää duuni.

Tutkimusmenetelmät ovat tavanomaisia ja asianmukaisia.
Terveisin alempi oikeuistuin. Hän kehui rintojani kauniiksi,
Sitten hän imaisi. Syytteet hylättiin.

Siskooo siskooo tää on siskoo siskoo tää on...

On hyvä, että saadaan ennakkoratkaisu siitä mikä on
hoitotoimenpiteissä
sallittua mikä ei.
Mikä on sallittua, hmmm, minun makuuni.

Mut hoidtaan ensin tää duuni.

Hän levitti geeliä rinnoille ja puristeli niitä edestä ja takaa.
Lääketiedettä tuntemattomalle nännin imeminen tuntuu oudolta.
Mutta lääkäri sanoi: minä vain imaisi. Minun makuuni.
Asiasta järjestään suullinen kysely. Hoidetaan ensin tää duuni.


(Oliko lääkäri nainen vai mies?)

KUUN VAIHEITA

Silloin kun hän syntyi luin astrologian kartasta:
kuu oli vanhentunut 29 astetta vesimiehessä matkalla kohti
kalojen kärkeä.

Yö ajelehti tummien vesien vyöhykkeellä
niin kuin runous jolle harvat uskaltavat astua.

Eilen elokuu taittoi itsensä syyskuuhun vetisessä yössä,
hän taittuu mukana kuun vaiheissa.

Elämä on harjoitus jota piirtäjä kuvaa
viivalla satoja, tuhansia kaaria.

Nyt pilvet peittävät puolikkaan kuun,
nyt valkoinen hevonen nukkuu eikä kukaan
parkaise hiljaisuudessa

Merkki

Olutbaariin istahtaa sarkanuttuinen,
adidashousuinen nuorimies.
Riekaleista räntää sataa ikkunan takana,
autojen katot kiiltävät, jarrut kirskuvat.
Miehen talvilenkkareista valuu pöydän alle vetinen sohjo.
Mies katsoo ympäriltään sopivaa hetkeä.
-Tuossa kassissa, hän nyökkää naulakkoon, on
hirven sydän, maksa ja munuaiset.
Hän kaataa oluen lasiin. Hirven suolle.
Olut vaahtoaa. Suo on vaiti.
Kassi keinuu, värähtää vielä, kun rekka ajaa ohi.
Kaukana talojen välistä näkyy metsän reuna.
Kun olut on loppunut, kassin liike pysähtynyt,
metsästäjä nousee, ottaa saaliinsa
ja mennessään kopauttaa sitä ovenpieleen.
Tarjoilija jolla on kaulassaan puraisun punainen merkki,
vavahtaa, pudottaa tyhjentyneen lasin lattialle.
Männyistä, metsän reunalla, putoaa lumi.

Peili

Jos hississä, ylös mennessänne, vieras
mutta tutunoloinen matkakumppani sanoo sinulle
- Minä rakastan sinua.
Mitä muuta voit tehdä kuin myöntää.

Osaltani

tämä on alkanut olla
semmoista osallistumattomuutta
Omaan napaansa tuijottamista
niin kuin napa
olisi ruohonkorsi

oljenkorsi

pilvi tahi tyven
linja-auto
tai pikemminkin z-juna
(takseista en kehtaa mainita mitään)

Päivän Scooppi

Uusi Lahti/ Mari :
Scoop Publishware AB ::: ePaper :::: "
klikkaa sivua 10

KorkokenkäPäiväkirja 2

Lapsena sain vihreät kumisaappaat, mielestäni ne olivat niin upeat, että nukuin ne jalassa. Korkokengätkin ovat upeat, mutta en ole enää lapsi. Isovarpaasta katsottuna kolmas varvas oli puutunut harjoitusten jälkeen viisi tuntia. Laitoin illalla mehiläisvoidetta jalkoihin, ettei niin pistelisi. Kello kolmetoista laitoin korkokenkäsukat jalkaan ja kengät niiden päälle - sopii muuten loistavasti yöpuvun kanssa. Syntyy korkeaa tekstiä, huimaavaa.

Kiitos Ninalle silikoonivinkistä.

t. Lissu

oudonlailla onnelinen päivä

sairausloma
flunssa toipilaana
verovirasto myöntää
nollan prosentin veron
loppu vuodeksi
poliisit pysähtyvät antamaan tietä
aurinko työntää sadepilvet syrjään
karjalankadulle
nousee thai-hieronta paikkoja
kuin
alku syksyn sieniä
biologinen
piparin himo
pyörittää päätä

KorkokenkäPäiväkirja 1

150 senttiä pitkä ihminen voi lisätä pituutta käyttämällä kenkiä, joissa on korotetut pohjat tai korot. Länsimaissa on erityisen suotavaa, että ainakin naiset käyttävät korkeakorkoisia kenkiä, oli heidän lähtömittansa mikä tahansa. Olen nähnyt myös muusikko Samin Saaren käyttävän kenkiä, joissa on korotetut pohjat.

Länsimaalaiset ihmiset, vaikka ovatkin korkeasti koulutettuja ja sivistyneitä eivät ole tottuneet juurikaan poikkeumiin ihmisten ulkoisessa olemuksessa. Kokemukseni mukaan vielä 46 vuotiaidenkin mittaa määritellään julkisesti, usein myös kovaäänisesti.

Rakkaan ystäväni Ria Lampisen kannustuksella ja henkisellä tuella aion nyt ottaa haltuun kymmenen senttimetrin korkokengät. Ostin ne tarjouksesta Sokoksesta ja ne maksoivat 22 euroa 45 senttiä. Korot ovat tukevat, ja pohjassakin löytyy paksuutta.

Ensimmäistä kertaa olin korkokengät jalassa Sibeliustalolla lauantaina lauluyhtye Rajattoman konsertissa. Hämmästyttävin huomioni oli se, että Petra ja Juha Runankoski eivät tunteeneet minua, koska minulla oli niin hienot kengät ja olin liian pitkä.

Käveleminen sujui kuulemma moitteettomasti, mutta silti jalkojani särki ja minua huimasi. Kun konsertti oli ohitse, jouduin ottamaan kengät pois ulkona ja kävelemään paljainjaloin autolle. En pystynyt kunnolla käyttämään kytkintä enkä kaasupoljinta, koska päkiöitä kivisti. Riia neuvoi minua: on ostettava korkokenkäsukat.

Tänään ostin korkokenkäsukat. Olen nyt harjoitellut kenkien käyttöä noin kolme tuntia jauhelihakastiketta tehden, lakasten, siivoten. Voin sanoa, että sukat auttavat, eikä jalkojani kivistä niin paljon. Seuraava tavoitteeni on... enpä vielä paljastakkaan, koska en ole varma yllänkö siihen.

Kengännumeroni on 37-38 kengästä riippuen.

T. Lissu

hevoset

kirjamessut raviradalla
pari ikäihmistä istuu kahviossa

odotellessa lukukeikan alkamisaikaa
taivaan harmaat hattaramahat
ravistelevat pisaroita
neljännen kerroksen katsomobaarin ikkunaan

iskelmägimma
moukaroi uraansa
jota kestää onneksi
vain kolmen itsemurhan verran
en ota kantaa tapahtuvatko ne
esitetyissä kappaleissa vai katsomobaarin pöydissä
ulostaudun
pelastautuakseni teollisesti tuotetulta epätoivolta
vesilätäköissä kelluvalle tupakan natsalle

radalla miehet
puristavat suitsista
edellisillan syke
tikittää päässä
ottaa oman aikansa
olen tyhjä kirjekuori
ne ravaavat ohitseni
kavioillaan maankamaraa rummuttavat
ja sisältöä täynnä olevat
hevoset

Liisa Tavi: Näkemiin Nyt Oikein Paljon (live 1979)

Liisa Tavi - Voit vielä etsiä

Painunut mieleen

Mulla ei oo kasettimankkaa enää. You tubesta ei lydy.
Mutta tällainen soi päässä:

Syksy on muutakin kuin kesän kuolemaa
mä painan nenän kiinni ikkunaan
Huoneeseen on joskus jäänyt perhonen
sä kysyt miltä tuntuu pyydystää

Hiekkarannat ne ihmiset vei mukanaan
eikä jäätelöä tartte jonottaa
Sä naurat voiko kesä olla vain valokuvia
suljet kaiken punaiseen rasiaan

Syksy on muidenkin kuin surullisten laulujen
ensi yönä järven yli kävellään
Jos ei paista kuu mä sytytän sen
jätän just sen verran meille palamaan

Saä tanssit ja tanssit ja sun naurus aikoo sanoa
mennään syviin metsiin vaeltaan
Jätetään huolet juodaan ja pudotaan
katotaan tarkkaan maailmaa

En näe sust unia mutta herään vierelläsi
aurinko on vielä kerran syyskuun yllä
Massakin on huurre kaivan talven vaatteet
puut riisuutuu laivat lähtee lämpimämpiin vesiin

Biisin lauloii joskus kaheksakytl. alussa Liisa Tavi
sanoittajaa, säveltäjää en muista, sanat näemmä muistin.
Hyvää alkavaa syyskuuta!

Runopuulaaki 2010

ONNEA MARI - YLEISÖÄÄNESTYKSEN VOITTAJA
JA SUOMEN VIIDENNEKSI PARAS LAVARUNOILIJA!

Yellow Moon

http://www.youtube.com/watch?v=L1Y6W1FaSVQ&feature=related

RUNOPUULAAKIN LOPPUKILPAILU TO 26.8.

Lähde Ravintola Kaisaniemeen!

Hyppää kanssamme junaan klo 16.17.
hämäliset menee ajoissa,
jotta ehtii ja saa hyvät paikat.

Jos et ehdi tähän(kään) junaan,
niin käännä nupit kaakkoon
Radio Suomessa klo 19.06-20.30

T: Marin kannustusjoukot!

Tiistai

Maailman humu
riemu ja suru

Keväällä vaimo lähti -

maantietä pitkin hän meni.

Nyt omenat ovat kypsyneet
pudonneet, eikä vieläkään kauas puusta.

Ruokapöydän alla, jalan juuressa

kissa kehrää yhä.

****

ps. onko kodinonni monivuotinen,
rahapuu näyttää voivan hyvin, miksi sitä
kutsutaan myös Juudaksen puuksi.

Torstai

Nauru pidentää ikää
joka on itkemällä alkanut,
hiki otsalla edennyt.

Lopussa kiitos seisoo.


Lähde:
Elinkeinoelämän valtuuskunta
Suomen ammatilliset keskusjärjestöt
Suomen ritarit
Suomen martat
Suomen iskelmänikkarit

Suomineidon leipälaji

Valon jatkoaika

EL

Laatuolohuone

ylimalkainen lepo

EL

Keskiviikko

Haluan kanssasi naimisiin, kirjoitin Hänelle,
tai jos se ei ole mahdollista
niin ainakin sisään aittasi rappusilta.
Ja joka kerta olen saanut vastaukseksi:
" An error occurred while making the requested connection."
Mitä tehdä, kysyy nimimerkki ' olenko saanut rukkaset'.

Maanantai

Keitetylle runolle niin kuin kananmunolle,
(terveisiä Jukka Parkkiselle)
kannattaa aiheuttaa shokki-ilmiö
laittamalla se hetkeksi kylmään virtaavaan veteen.
Näin tehden kuori irtoaa helposti, ja paljastuu
onko runon sisus kovaksi keitettyä modernismia.
Pilkottaako sieltä imagistin ilme,
(t)oisin (s)anoen elliotin sormi,
vaiko romantiikan pehmyt kudos,
röyhelöpaidan rimpsu.
Onko siellä dadaa, vai avantgarden alkio
ellei peräti uusi tavi.

Kun ravintoarvot on todennettu - loput
analyysit kaislikkoon! nyt nauttimaan;
suolaa päälle ja tilliä hiukka.

Perjantai

Varhain, eilen aamulla , huomasin etteivät runot
maistu. Miltään, eivät edes paperilta. Siinä sitten töihin
pyöräillessäni aloin miettiä, mille runoilija haisee.
(naispuoliset runoilijat tietysti tuoksuvat, vassakuu.)
Työpaikalle päästyäni, saamatta vastausta ongelmaani,
päädyin pohtimaan, onko karkeakarvainen runoilija
yleisempi kuin tylppänokkainen.
Täytyykö runoilijaa ulkoiluttaa säännöllisesti,
onko se sisäsiisti, voiko siitä saada sellaisen.
Voiko runoilijan jättää yöksi ulos, vaiko nimenomaan -
niin täytyy tehdä. Ovatko runoilijat
enempi niitä, jotka kiipeävät puuhun.
Eivätkä muka osaa tulla sieltä alas.
Lisääntyvätkö runoilijat muuten kuin keskenään?
Luulen että osa runoilijoista asuu puunlatvasssa-
kerran sinne päästyään koko lopun elämänsä.
Niin - osa on sitten näitä rannanjärveläisiä,
liplatusrunoilijoita. Jotka heittelevät litteillä
kivillä leipiä vedenpintaan kuin tankoja ikään.
Ja sanovat: Voi, rakas että (viisi tavua).
Näitä mietin aamupäivän työtuntien aikana.
Onko semmoinen puolisukeltajarunolija yleinen.
Hän joka tarkastelee
maailman menoa näkyvän pinnan alaisesti kuin vedenalaisesti ikään, surrealistisesti.
Mutta takapuoli loistaa pystyssä realismin maailmassa. Niinpä.
Puolisukeltaja saattaa monesti tuoksua mystisesti mudalle.
Iltapäivällä tuli mieleeni
tämä Lealiisankin kuvaama runoilija Jenni V.
Luonnonlapsen ja tuotantoyksikön ruumíillistuma,
joka keskellä niittyleinikkiketoa märehtiessään
katselee suuret silmät kosteina kun
Valion säiliöauto ajaa peiponlaulun aikaan pihaan. Jenni on lämmin, tuoksusta en sano mitään.
Illansuussa, kotimatkalla, päädyin runoilijan geeneihin.
GMO. Onko runoilijan geenimuuntelusta direktiivejä.
Sallitaanko moinen. Haa. Jos löydettäisiin Runebergin
ja Rimbaudin runoilijageeni,
niin saataisiinko aikaan kansallismielinen, katu-uskottava, lähestulkoon Sahara-uskottava porvoolaisrunoilija.
Ja Fredrika;
tämän päivän Frekrikakin saisi torttuunsa punssin sijaan jotain ihan muuta. Luodin kenties.

Näin kului taas yksi työpäivä kirjallisuuden ohessa.

Hienoa

...huomata, että luonnonilmiöt

ovat saaneet tämän blogin Elämään :)

Tähdenlentojen yö

Syöksyvirtaus

Se on ihan hyvä kun olet tuollainen,

niin kuin normaali suomalainen sää,

jonkin verran ennakoitavissa.

Ei niin että ensin kaikki olisi kuumaa ja ylimaallista,

melkein eksoottista, ja sitten humahtaisi:

tuloksena tuhottomasti roskaa,

erilaisia katkoksia, kaikenlaista hankaluutta.

Oi Silmäterät, Pupils

Muistakaa viedä opettajalle omena!
Avustajalle avokaado.
Rehtorille retikka, jos ei sitä löydy
niin retiisikin soveltuu.
(Sanataiteen ohjaajalle
punakynä ja hiirenvirna olis passeli:)
ja muistakaatte aina mielin avoimin
katsella ikkunasta..ulos.
Niin kyllä sitten - viimeistään
joulukuusen ympärillä laulu maittaa.

Vinkulle terveisiä

Utuisen hikinen on ollut tämänkin aamupäivä,
koeta kestää :))
Matthews Southern Comfort

hippiliikkeen pimeäpuoli

kesä 2000 jotain
nostokurkien varjoissa kurkkii
yön tuntien karnevaali
miehistöä shanghaijaa
systeemin banaanilaivaan
lapioimaan koksia
maailman kaminaan'

paperin ohuet ideologiat
historian perseen pyyhkäisy
paranormaali kuvio
guru normaali paviaani
hippiliikkeen pimeäpuoli

rekkaparkkien välilihaa
pitkätukka luftwaffe
meille teille
vai highwaylle
hippiliikkeen pimeäpuoli
vesimiehen aika sukeltaa
syviin vesiin

helkkari mikä helle...

kylvelijä

Olisiko runoilu,
runon kirjoittaminen, runous p.o.
enempi kylvelyä
kuin viljelyä

elo, elokuu

välittämättä korjuu

jokainen yö ja yön henki, hetki?nen
entä, entä vain pieni entä - entänen
niitto, se viikate ja mies
haikeasti laulava haravoija
kaunotar, ja hurmurilla
tuima puimakone slip slip, svooosh svooosh, kääk
siilo ja seiväs
mylly
myllyn kivet
ja kaula . pellolla kana, kanan pelto
peltokanan polvi. niittynätkelmä. a haa.
kurkiaura
ja kurjenmiekka lävitse nätkelmän poven.
Runsasravinteisen vesistön nokturno,
oksanen rasahtaa...............Teemu, tuu jo. kuiskaa

Eikö olekin metkaa, että...

Suomalaisilla on

jännittävällä tavalla

hyvä sosiaalinen

yhteishenki

Olemme

kollektiivisesti

yksinäisiä