Kirsikkayöt

Yöt
vierivät ohitse

kirsikat kirsikat

niin terävät valot
liukuvat yli tiheän syksyn

Pysähtyy
mustikkahämärä
puristaa mehunsa
maahan

Pehmeät ratapihat

pehmeät ratapihat

Tiheä kuusikko

Kuusikko

tiheä aavistuksista

aikeista
ajatuksista
asenteista
teoista

tiheä tiheä tiheä

niin tiheä teoista, tiheä askelista, tiheä tiedosta tiheä asenteista tiheä ajatuksista, tiheä aikeista, tiheä aavistuksista

pihkasta ja neuloista tiheä
tuoksusta tiheä,
sateesta tiheä
pimeän tiheä
hämärän tiheä
valon tiheä
kimalluksen tiheä
paluun tiheä

tiheän tiheän valoa, pintaa tiheän, vierivän pisaran tiheän oma

on kuusikko

myös sateen täysi, sateen suoristama, sateen pesemä,

lionnut, muhkean viherä, multaisen muheva, litteä, maata myötäilevä, maasta aikova, maassa lepäävä,

lepäävä lepäävä,

hiljainen, pesty, lepäävä, taas enteilevä,

taas aikova, taas ajatteleva taas tekevä
palaava yhäti levossaan palaava.

Kuusikko palaava. Palaava. Palava. Palaava. Palava.

Yhäti, aina, uudestaan

palava tiheään palaava.

Penkolaatikko

Annaliisa/Suopursuhumala

Korven siimeksessä minä elän ja synnyin
täällä ovat ruohomättäät
karhunjäljet
neitseeksi tekevä maan haju

etanan kotiloita sateen jälkeen kokolattiamatto makuuhuoneessani
karhumiehen suudelman jälkeen uppoan sammaleelle
niin etääntyvät minusta tähdet karpalosuolla niittyvillan
valkoiset tupsut marjat kerätään koppaan

ja jäävät askelten jäljet siinä on hohdokas polku
ulkona katseiden raitilta
minuun tuijottavat kaikki kasvit puut
ja tumma lammikko
lintu kurluttaa mättäällä en kuulu sen elämään
se nyppii sammalikosta jotain nokallaan
ja katsoo välillä häiritsijäänsä
- se ei tiedä että silittäisin sitä
- yrittäisin opetella sen kieltä
- liitää niin kuin se

Kuinka vesi pysyy tummassa silmässä
eikä haihdu vuosienkaan myötä
ensi talveksi kudon karpalon punaisen villapaidan sammalraidoilla
saisinpa sen tuoksumaan suopursulta
Entä
ne juolukansiniset elokuut karhumiehen piipun syttyessä
vaelluksen päätteeksi
hylätyn eräkämpän oviaukolla

Siihen lämpöön minä itseni puserran
karhunsyliin
villansyliin
kerran vielä
aion maistaa karpaloita
pyörittää niiden himmeää ihoa käsissäni

Karhumies metsästää elokuita
kämmenellään kirpeät marjat
Suon tuoksu suussani
metsittyneellä ihollani
tihenevän usvan jano
Suopursuhumala

Penkolaatikko

Annaliisa/ Ikoni

Yöt ropisevat huoneeseen
enkä saa unta
en ole yrittänytkään
Leifin Ikoni
pitää minut valveilla
ja ajattelen kuinka hän mahtaa elää
En tiedä mutta pelkään
hänen puolestaan
eikä puolesta voi
kuin piiloutua
olla pois
raukkamaista
niin on
Ja minuja riittää
ja inhoan väsyttävää oloa
Mitä minä oikein teen
Entä sinä
-98

Kuuden taalan tyttö/muusa

Se sanoi että sitä janottaa, on nälkä ja vituttaa.
Tarjosin sille lihiksen kahdella nakilla
ja puistonpenkillä yhden keppanan.
Se kertoi minulle sitäsuntätä viisi minuuttia.
Katsoi silmiin sekunnin tai kaksi. Ja katosi.
Nyt kun se tulee kadulla vastaan, ei se tunne.
Ei tiedä että otin sen sisältä voimaa, jotakin
energiaa, tähänkin mikälieneerunoon -
mikä sen lienee runoksi runnoo,

1 000 000 $ Baby

Eihän se kauaa kestäny,

mutta ainakin sai kuulla,

miten parisuhteessa pitää olla.

Naiset on monopolisoinu nää jutut.

Opetusvideona katsottiin sitä Kaasin konserttia,

missä se vaihtaa mustan puvun valkoiseen puolivälissä.

Sä olit päättänyt, ettei kukaan enää pompota sua.

Ei kuulu mulle, jos sua koulussa kiusattiin.

Paitsi että alko vähän kuulua, kun uskalsin arvostella.

Ikinä ei ole kaikki valkoinen muuttunut mustaksi yhtä äkkiä.

Olihan se hieno joulu

- ihan totta - se tapahtu jouluna .

Silloin oli se tsunami.

Mulla oli tsunami kotona omasta takaa.

ps. Et sä ollu yhtään Tanja Karpelan näkönen,

vaikka mä sanoinkin niin.

Laiva

Annaliisa/-98 Vanhat

Tuulee
merellinen vettä
mikä leikkipaikka
Mikä majakka seuraavaksi näyttää rannan läheisyyden?
Tässä kerroksessa tanssitaan ja soitetaan rumpuja lauletaan
toisessa kauppaa myydä tai ostaa
liian tai vähän puolelle keinuvat kerrosten lattiat
maa ei enää erotu ja siellä ovat kaikki suunnitelmani
täällä en ole kukaan
Gregoriaaninen kirkkolaulu
satojen vuosien takaa
syntyy ja jää kiirimään vetten päällä
kurjalistokorttelin likaisiin sokkeloihin
niinkuin unet
kohtaavat tienoot toisensa
mystiikka seisoo kanssamme tämän maton päällä
ja istuu pyöreään pöytään
Myrskyn läikyttämä epäjärjestys
kääntyy vähitellen sanoiksi pelosta
kuuntelen kun vastaat
Painetun tekstin viisauksista kumpuaa keskusteltavaa
kirjoinemme kosketamme tuttua maata
kätesi viiltää pehmeää naarmua veteen
unisssani olen aina nähnyt aallonmurtajalle
Nyt kun kävelen rantaan
ajattelen viimesyksyisen joutsenen laivaksi
kunhan ei myrskyä

Juna

Annaliisa 26.11.09



Juna

Ja kuule. Se tuli sopivasti

je heijasti sinisen kylkensä.

Vai oliko se taivaan väri sillä hetkellä.

Kaikki.

Mikä ihmeen kaikki.

No hän tuli sitten.

Juna tuli ajoissa.

Kadunkulmaan mennessä

peilautui ikkunasta toinen tummatakkinen häneen takaansa.

Ja ties mistä syystä ajatteli että menisi jonkun liikkeen ovesta sisään.

Puhelinkauppa, katukioski, thairuoka, vaatekauppa.

Hän avasi oven ja katseli puseroita ja takkeja pyörivissä telineissä

kadotti tummatakkisen siellä kaupassa.

Minne se jo ehti kadota eihän tässä

kauan ole mennyt.

Hän jäi kirjakaupan ikkunan eteen odottelemaan.

Dekkaritarjouksen kannessa oli stetson ja takin kaulus

joka heijastui tummatakkisen taustalla

kun hän läheni katua punaisen auton ohi

saman kuin kirjan kannessa

Latvialaisesta mytologiasta

Terhin Tammi runoon löytyy seuraava suora lainaus esipuheesta jossa maan kielellisiä juuria selvennetään lyhyesti: Amanda Aizpuriete: Vihreäsilmäinen yö.(Latvia)

"Latvialaisessa mytologiassa ja dainoissa(?) tammi symboloi nuorta miestä tai sulhasta, lehmus nuorta naista ja morsianta. "

Säätiloja

Annaliisa 26.11.09

Kun oikein tuulee ja myrskyää
pienellä järvellä
kuvittelen olevani rohkea kun uskallan
kävellä tällä ilmalla järven ympäri
Harmaalle iholle tuuli pieksee värin ja tunnon
syksy mellastaa
niin
että kertakäyttösadetakki riekaloituu
Ovesta
pääsi sisään myös hiljaisuus
Huokosissa velloi haaksirikkoisten laivojen
viinilaatikoiden huuru

Sisi

Pidä pyhä tavarasi

kaikine ismeinesi
rahastoinesi, paastoinesi
näyttelyinesi, myyjäisinesisisisi

Pidä sammiosi satusi, saarnasi

(joita ei ole)

nuku yösi valvo päiväsi, ota lääkkeesi
syötä sorsa, lypsä pyhä lehmä

Poplyriikkaa

Tämä Ismo Alangon kappale ottaa kantaa sanojen luonteeseen, nimenomaan niiden onomatopoeettiseen ilmiasuun. Kyseinen biisi sovitettuna on tulossa Swing It! -yhtyeen Rakkauden valot ja varjot -konserttiin (13.2.2010), mikä ennakkomainoksena sivumennen myös mainittakoon:

http://www.youtube.com/watch?v=NyP9rAsVwfc

Auts 2, romantiikkaako edelleen

Kirjoitti paperille
-Minä rakastan sinua.
Pyyhki pois, kirjoitti uudestaan, uudestaan
Pyyhki pois, mutta paperille jäivät jo
sanojen muotoiset terän jäljet
Rypisti paperin, heitti pois. Huokaisi,
sanoi alkavansa alusta.
Ei huomannut sylissään
sanojensa murusia.

Auts

Nuori mies
viilsi puukolla haavan
kylkeen sydämen ja sen keskelle
rakastettunsa nimen. Sanoi nimen ääneen
ja käveli pois.
Syksyllä
neljäkymmentä vuotta myöhemmin
mies palasi puun luo, etsi, etsi
mutta ei löytänyt sydäntä. Muisti
tytön nimen ja hiusten tuoksun.
Sanoi ne ääneen. Potkaisi puun runkoa.
Ja katso - haavasta varisi tuhansia lehtiä
joilla oli pojan sydämen muoto.

TYHJÄTILA

kellokorttijonoista
leipäjonoihin
marssia miinakentillä

pyhiinvaeltajat kumartuvat suutelemaan
kuollutta kiveä
pyhiinvaeltajat kumartuvat suutelemaan
karvaista kättä
kylpevät pyhänjoen
pyykkivedessä
eivät lähde lentoon

auringon tulikielet nuolevat hikoilevaa nahkaa
hevoset hirnuvat
kumi palaa
tahdon Tiina Tiikerin
takaisin radioon
isänmaa
kaipaa takaisin
isin syliin
täytetään tyhjätila
kloonataan
Kekkonen
takaisin!

Sananlaskuja

Joka itsensä ylentää, se pääsee tosi-tv ohjelmaan.

Joka itsensä alentaa, se saneerataan ulos ensimmäisenä.

Den som kapsejsar på en kataja, kan uppskatta sig som lycklig, därför att antalet katajier har minskats.

Päivän jäsenet

Aamun otsa
päivän kämmen
illan kainalo
yön syli; yön selkään pakenevat,
katoavat kaikki tyynni

Ambivalenssi

Soitin isälle ja kerroin arjen murheistani:

Hän sanoi:

"Tyttö, ala tekemään kunnon töitä, ei tuosta tule mitään!"


Mummon poikaystävä soitti:

"Sinun virheesi on ollut se, että tuijotat liikaa titteleihin.
Ala mieluummin lukemaan bisnestä ja venäjää,
pelisi ei varmaankaan ole vielä menetetty."


Repesin itkemään, vaikka aurinko paistoi kaiken yllä.


Miksi minä hupsu tyttö en ole koskaan uskonut

rakkaiden isieni sanoja, jotka tarkoittavat varmasti vain parastani?


Hekö eivät ymmärrä,

että minusta on tullut

heidän poissaollessaan runoilija?

Että sitä minä olen aina tahtonut -

kaikki tähänastinen on tähdännyt siihen?


Minäkö hullu?

Uskon runoilijaa,

joka on sanoissaan läsnä:

Lakkaa murehtimasta

ja tee tehtäväsi,

jonka elämä sinulle antoi.

Runoilijakohtaamisia

Annaliisa/2009


Takkinaulakko

Huoneellinen runoilijoita

salaattivoileipiä ja glögiä

Kolmioita ja tikapuita

monta luuta jo kipsattu

kun ei tiedä mihin suuntaan kirjainrivin

painopiste ja maan vetovoima

asettuu

Jokaisen omin maa
hiljakseen
maistellen
erottuu

Keskellä autiotaloa palaa
kynttilä

Runoilija

Annaliisa/21.11.2009


Jos joku kiipeää tikapuita
taivaaseen
se on runoilija
jos pyramidin huipulle
se on runoilija

siinä tyylilajiopin perusteet
Terveisiä
Risto Aan runokurssilta

Joulu sattuu

Joulu sattuu,

silmiin sekä sieluun

Joulu antaa korville.

Spreepullosta laitetaan kämppään hanget nietokset.

Kylmäkäärettä.


Tähän on tultu:

Alastomat mallinuket syövät pähkinöitä ja vetävät vinkkua näyteikkunassa.

On aika muistaa taas kaikki teot, ne tekemättömät, kertoo pappi.

Joulu-ukko hakkaa oveen ja pelosta laajenevat silmät menevät lukkoon seuraaviksi 10 vuodeksi. Ehkä koko loppuelämäksi.


Korvataan nyt kaikki se mikä lyötiin laimin:


Puoliso, mummo ja lapset.

Koti, uskonto ja isänmaa.


Just.

Aamu

Harmajaa.

Kupillinen runomokkaa

puutarhan runomysliä

(lisänä Omega-3).

Siitä se taas lähtee.

Kohtasin maanviljelijän

Kohtasin maanviljelijän, hän kertoi minulle
perunoista, viljasta, odotuksesta ja kypsymisestä
Hallan vaarasta.
Eu:sta ja muusta muuntelusta hän olisi myös kertonut,
mutta sitä en halunnut kuulla.

Kohtasin kassarouvan,
hän kertoi minulle rahan painosta, tuoksusta
taloudesta, voitoista ja tappiosta.
Kvartaaleista, indekseistä
heliborista en halunnut kuulla.

Kohtasin runolijan, hän yritti kertoa poetiikasta.
Sanoin etten halua kuulla.
Hän kertoi sanojen synnystä, maailmasta
siitä maailman alusta, jossa sana oli . Se sana oli
verbi, vastasin ranskalaisten minulle kertoneen.
Hän sanoi ettei halua niin ajatella. Kerro sinä sitten minulle
jotain elävää , epävarmaa
jotain elossa olevaa, pyysin. Mutta hän
vaikeni tyystin, tuijotti vain - minua tyhjin silmin
niin kuin Herzogin grizzly bear;

Runorotta

Kohtaamisia runoilijan kanssa

Annaliisa


Nukuin runossa koko yön.
Kun hiekka valui silmiin
kirja kolahti lattialle.
Kuulin vielä silloin Leinoa" se on kaiken elämän laulu"
"se on elämän suuri laulu"
Nauha pyörii edelleen"siihen eivät haaveet aikuisien riitä"

Havahdun välillä ja pimeä
antaa luvan kun
"taivaskin riemusta salamoi"
"on ikuisuus huntuna morsiamen
ja elämä sulhasenaan "

Kyllä te muistatte
kuinka riemu on mieltänne koskettanut!

Kyllä te muistatte
senkin miten syvälle teihin menee
"tunteet kaartakaa tummien kattojen yli
ja saartakaa hänet jota rakastan"
" tunteet sulkekaa lämmöllä rakkaani syli

ja kulkekaa kauas äärin maailman
taakse paikan ja ajan
missä kaikki on rakkautta
yli muotojen näkyvän rajan"
Unisena käännän kasetin
vaivun taas "yli muotojen näkyvän rajan".

Itsein kohtasin

Sanoisin sen paremmin,
jos osaisin

runoilijas
itsein kohtasin.

Mut tärkeämpi tämä:
toisenko oikein oivalsin?

Viikonvaihteen teemaehdotus: Kun kohtasin runoilijan

Ehdotan (omavaltaisesti) viikonlopun runoaiheeksi:

Kun kohtasin runoilijan

Henry ja mainosvalot

Henry Henry!

Miksi katsot niin kujeellisesti minua kuvassa?
Muistan sinut. Kuinka voisin unohtaa!

Katso ulos, sataa, mennään!

Näetkö, punaiset siniset vihreät mainosvalot, rakkautemme kypsä hiillos. Sitä ei ole tarkoitus sammuttaa.

Viipuri. Kuljimme yhdessä, nauroimme aina kaikelle: Vuoroin ryhdikkäät ja löysät sotilaat notkumassa satamaan päin. Mahorkan makeutta. Siivoojat polvillaan kivijaloissa. Auto odotti meitä kulman takana.

Paskat täällä mitään kosmopoliitteja, sanoit ohimennen. Olin samaa mieltä.


Miten kaihoisasti syreenitertut nuokkuvat Monrepos´ssa. Joku paistaa pullalettiä. Paahdetun kahvin tuoksua. Uppoamme aromiin.


No ei, olenko vähän hassu?


Henry, Henry! Menit pois liian aikaisin.

Hain suosiotasi Tikkalan poika. Varastin kielesi. Vein mustan borsasi. Nyt soppalautasen reunalla enää vain sarkatakkisi harmaat kalanruodot.

Miksi tuhahtelit haaveilleni, silloin kun kerroin meneväni kanslistiksi vakuutusyhtiöön? Luulit vanhaa setääni rakastajakseni. Katseesi on yhäti pisteliäs. Hermostuneena sovittelin uusia hattuja kaupassa, Punaisenlähteen torilla.

Siniset, punaiset ja vihreät mainosvalot vesipisaroissa. Veripisaroissa.

Huljuu ohut pitsiverho T-ikkunassa Saunalahden, joku laulaa venäläistä sävelmää, odottaa jotakuta kotiin?

Sorvalin nobelvalinnat, litistetyt suvut asvaltin alla.

Ei mutta Henry, odottelen sinua rautatieasemalla iltayhdeksältä. Mennään!

Maria kulkee huoneen lävitse

(eli yritys selittää omaa runouttani, yritys lähentyä lukijaa)


Maria kulkee huoneen lävitse, se on yhtä todellista kuin kissapentujen
leikki Ratian punaisella kumisaappaalla "enjoy blue walk step "

* * *
Maria kulkee huoneen lävitse, halkeillut tähtikruunu, tunnen hänen askeleensa
ilmavirran joka viilentää kuumeista otsaa
* * *
Moni sanoo sanoilleni: tuo ei ole todellista tai et ole totuudenmukainen
Vastaan nyt: on tavatonta ja vaikeaa sanoittaa maailmaa
mitä kukaan toinen ei näe, runoilija tehtävä on tavaton!
niin on ihan jokaisella meillä täydellisen puutteellinen kyky katsoa.
Ei ole tehtäväni arvioida sanojen todellisuutta
lauseiden lainalaisuutta, voin ainoastaa kirjoittaa muistiinpanoja
elämästä, joka ympärilläni virtaa jokaisena hetkenä
***
ja Maria kulkee huoneen lävitse, kun varjot ovat pysähtyneet
pimeässä ihminen näkee oman peilinsä
***
Äiti näkee vastasyntyneen silmistä vääjäämättömän ja vaikka hän ei tietäisi mitä se on, katse piirtyy hänen ihon alaiseksi kartaksi, jota hän kulkee ilman vakuutusta, ilman hengityssuojaa, ilman lupausta, ilman mitään takeita siitä, että hän säilyisi itse hengissä. Äiti yrittää varjella lasta teräviltä kiviltä, se on toinen kartta, joka hänen verisuonissaan virtaa, vääjäämättömästä katseesta, kaikesta huolimatta, -
***
Kuinka pitkälle läheisyys kantaa, kantaako se vielä silloinkin, kun aakkosten sillat lahovat ja maatuvat kuin puu? Ilman mitään varmaa tiertoa, Maria kulkee huoneen lävitse -
***

Lumi

Annaliisa/18.11.2009

Hiutaleita putoilee
kämmenelle
sataa
kuin kuiskattaisiin
Hieron iholle
lumen parfyymin
Taivas pudottaa hämärää
alas rinnettä
taloihin
syttyvät valot

Joskus

joskus, ja varsin useinkin
on pelleiltävä jotta ystävät huomaisivat
että on tosissaan

Hän

Annaliisa/17.11.2009

Hänen tapansa sanoa tuo nimi
kertoi lisää siitä
mitä Sofia oli ollut

Muistin miten hänen poikansa
he kaikki
aina lähtiessään
jättivät jälkeensä varmuutta ja rauhaa
Niin kuin olisivat sitä
varta vasten lähteneet tuomaan

He
olivat pehmeä kallio johon
nojatessa
aina
jäivät valot palamaan

Sofia

Annaliisa 17.11.2009

Olen alkanut kuvitella Sofian
Miksi ei
Kaikkihan heidät on kuviteltava
joita ei enää ole

On oltava myös sellaista mitä
ei tiedä kokonaan
Armahtamisemme on
pakollista

On ne kaikki tehtävät joka
viikonpäivä
Ja jollakin tavalla tiedän
että juuri noin Sofiakin
teki
Olen vain kuullut
hänen nimensä; tietyllä tavalla lausutun

Brodsky

Annaliisa/ Teeman Terijoen kirjalijoista kertovan ohjelman innoittamana päätin laittaa vanhan runon Brodskysta tähän
Kirjoitin Brodskysta runon kun olin lukenut hänen suomennetut kirjansa nobelin jälkeen, jonka tarkastin hänen saaneen 1987


Minä luin sen kirjan Brodsky
kävelin siinä sen maiseman josta sinä
et koskaan selvinnyt
Kirjoitit hienosti
niistä raidoista seinissä
ne ovat mukanasi kaikkialla

Meidänkin keittiössä oli sellaiset seinät
Niiden alapuoli on sinisen vihreää
ja yläosa jotain muuta
mutta jokapaikassa ne ovat poikki puolesta välistä
taitekohdassa aina joku rima tai ornamentti

Värien tavoin
seuraavat myös sanasi
Miten se oikein olisi
sinun maasi kielellä
"Ei oikein ihminenkään"

Teillä oli se iso kaappi
siinä yhdessä huoneessa
jonka sinä jaoit kahtia pakkilaatikoilla
niin että sait kirjahyllyt

Myöhemmin
jos olisit saanut matkustaa omaistesi luo
olisit voinut vilkaista vanhaan soppeesi
En tiennyt
ennen kuin sinua ei enää ollut Brodsky
että sinulla oli poika siellä
etkä saanut ollenkaan enää
nähdä häntä

Sitä
äskettäin Suomeksi ilmestynyttä
runokoelmaasi en ole saanut vielä lukea
Kun saan sen käsiini
luen sen sitten Sinulle ääneen

Mummon kanssa

Oot sie rakastunt?

- Ai mistäs sie sen tiijät?

Mummo, kodistas on tullut pölykoiratarha!

- Ostin Amerikoist nätit kengät. Ollikii tykkää.

En ole käyny pitkään aikaan. Anteeksi mummo.

- Jää meille. Paistetaa letut. On niin hiljaist.
Olisit vaik yötä, nii ku sillo enne.

***

- Onks siul sulhasii?

Mummo!

- Siin sitä vast elämäst oppiiki!

Palmikoin mummon harmaat, paksut hiukset.

- Älä vaa lähe pois, sanoo mummo.

En. (lipettiin on pian päästävä)

- Ei tätä yksinäisyyttä kestä millään.

(pois näistä tunteista)

Juodaan vaan kahvit. Odotellaan, ihan rauhassa.


***

Mummon Olli soittaa. Hymymummo.

Äänen lumo

Annaliisa 16.11.09

Ääni läpäisee ihmisen kerrokset
samalla tavoin
kun ruoan joka mikrossa kuumenee

Mahdollinen kipu voi taas asettua kokonaiseen ruumiiseen

Nainen näyttää laulavan koko itsellään
Jokaisella hiuksellaan ja varpaan kynnellään
Hän on kaunis ja aistillinen
Varma

Äänikauppa aukeaa yhdeksältä
Ääntä on saatava
onhan minulla kehokin

Siinä hetkessä ei mikään ollut hienompaa
Jos
häntä on joskus opetettu laulamaan, hän valitsi äänensä
Hän valitsi
Hän valitsi itsensä, ei sitä joka opetti
Voima on ehjää
meren pinnalla
se siellä liikkuu katoaa palaa alkuun

Purppura tai oranssi - elon nuttura

Mitä on surkeus
- sumua ja saamattomuutta?

Mistä maan vihreä tehdään.
Auringonkeltaisesta. Avaruuden sinisestä.

Tämähän on ihan naiivia.
Keskenkaiken keskiaikaista,
ja kuitenkin - mistä
kullankeltainen tehdään - ruotsalaisesta
lettipää-tytöstä kö, vaiko pelkästään
elovenasta. Entä jos tähän
lisätään vielä Julian palmikko Ukrainasta.

Vain hippunen

Vain hippunen sunnuntaitorin hiljaisuutta,

alat arpoa jokapäiväisiä ajatuksiasi.


Vain sananen purettua kuviokangasta,

jo kantelet purppuralangoille runojasi.

Kirjakauppa Tarinan päättäjäiset 14.11.-09

Kuvat - lukijamme chr.
Etualalla Terhi, Anna-Liisa, Tuulikki Norrlin, taustalla Heikki Saure

Lealiisa Kantola

Visa Kuha

Terhi Willman

.
Anna-Liisa Lemmetty

-
Jorma Martikainen

Suurkiitokset Tuulikille mukavasta illasta kuin myös
- ja erityisesti - parivuotisesta kirjakaupan pidosta ja
kaikesta niistä kirjallisuuteen liittyvistä mesenaatti-
toiminnoista mitä kuvioon mahtoikaan sisältyä.

Inkkari netistä

Vuoreni näin
aamua päin.

Rintaani poltin
voimalla voltin.

Oon Inkkari netistä.


Ei säikytä etiketistä.

Eikä pitkästä letistä.

***

Josko
maahan tulet?

hiivit,
katsot
kysyen,

naurat

- tuhkaako?

tulen

Pegasos matkustaa Helsinkiin

Nuoremman veljen 50-vuotispäivät velvoittavat. Mutta jos ehtii, Pegasos laukkaa takaisin ja ehtii kenties jossain vaiheessa Tarinaankin...

Yhtä hernehymyä

Avaat palon,
näet vihreän hymyn.

Yksi herne
tippuu,
vierii
nurkkaan,
halkeaa
kasvaa iloksi
monta hymysuuta.

Osasto: Kirjalöydöt

Runoilija

AMANDA AIZPURIETE : VIHREÄSILMÄINEN YÖ

Valitut runot 1986-2004
Suomentaja Jatta Krug
Latvian kielestä suomennettu
Teenpä rohkean vedon:
Mielleyhtymä; Symborskan jalanjäljissä voisi olla nobelisti
En tunne koko tuotantoa. Eikä sitä kai ole suomennettukaan.
Joitain kommentaareja on ollut kirjallisuuslehdissä ja tekstejään.

Latvialaisen runouden antologiassa: Älä juo vesijohtovettä
Useita kokoelmia:
Dyynikatu
Seuraava bussi
Viimeinen kesä
Baabelin laidalla
Kanervataivaassa
Kokoelmien nimet on suomennettu tässä esittelyosassa tätä Vihreäsilmäinen yö runoteosta.

Omalainaus: Sanoja, sanoja, rakastan, yö painaa päähäni pimeän seppeleen, että vain sanoja näkisin.

Annaliisa: Tästä heimosta itseni tunnistan

Hänelle joka

Hänelle joka lomallaan rannan kivellä
tahi ahon laidalla kirjoittaa


Kuulehan mitä tänään kotimatkalla kohtasin

En tiedä sen luokkaa tai lahkoa,
mahtoiko se olla kolmipolvea
vai sekamittaa; sen rytmi oli
kuitenkin vuorottaista. Säkeistöt
tasasuikeita ja säkeitten kukat
huiskiloisia.
Se kuulosti puolisoinnillisesti vastakkaiselta
vaikka olikin selvästi säteittäinen
Poljento oli kertovan hankahaarainen,
hedelmällisen luumumarjamainen
Tyyliltään sen kehä
oli sikiäisisalainen, tunteiltaan
ehytlaitainen ja ajatukseltaan
se oli herttamainen
Omaperäinen se oli myös,
sen palho oli karvaton
ja varpu isohampainen. Kukintoharsu
sillä oli melkein terttumainen. Osa kukista
oli perällisiä, suurin osa perättömiä.
Kerrottu se oli, erilehtisesti
parilehdykkäinen, mutta tarinaa
se ei sisältänyt, pelkkä
tunne, voiman muoto se oli
ja varmasti itserakas jonkin
näennäisnarsistin etäinen sukulainen



Lähdeviitteet:
V.Arti 1930: Runoanalyysin opas
Otavan värikasvio 1963 Linnen teennäisjärjestelmä

Muusa henkihieverissä

Muusa henkihieverissä - HS.fi - Kulttuuri

Näin Korhonen. Ja varmaan
olisi syytä lukea myös Sutinen

ps. saman päivän (tämän)lehdessä
on myös Raisa Mattilan arvio
Tytti Heikkisen teoksesta
Varjot astronauteista.poEsia.