Muistatko kun istuin pyörän tarakalla ja huusin kantapää jäi pinnojen väliin arpi on ikuinen kun Sinä olet pois itkin silloin jo sitä ikävää joka ei koskaan lopu vaikka arpi on tunnoton
Tämä on tosiruno. Oiva esimerkki siitä, kuinka jokin arkisen tapahtuman pieni kuvaus laajentu vahvaksi tositunne-runoksi, tässä tapauksessa elämän mittaiseksi. Hieno!
Riipaisevalta tuntuu edelleenkin, sivullisestakin. Ihan ottaa syämmestä ja kantapäästä.
VastaaPoistaKiitos Jorma kommentoinnista!
VastaaPoistaTämä on tosiruno. Oiva esimerkki siitä, kuinka jokin arkisen tapahtuman pieni kuvaus laajentu vahvaksi tositunne-runoksi, tässä tapauksessa elämän mittaiseksi. Hieno!
VastaaPoistaTämä on tiivis, riipaiseva ja toimii! T. Villitty
VastaaPoista