tag:blogger.com,1999:blog-1340854201882091705.post1709416671090788349..comments2023-06-05T18:44:39.494+03:00Comments on LahtiSoundsPoetry: ToinenUnknownnoreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-1340854201882091705.post-20120024352238653882009-10-03T22:18:26.144+03:002009-10-03T22:18:26.144+03:00Eevallekin Kiitos kommentista, kuten myös AnnaLiis...Eevallekin Kiitos kommentista, kuten myös AnnaLiisalle - koska näytän eilen kiitoksen omaa runoa pohdiskellessa unohtaneen.Jorma Martikainenhttps://www.blogger.com/profile/14679146632324310451noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1340854201882091705.post-421576438086106192009-10-02T22:28:30.611+03:002009-10-02T22:28:30.611+03:00Kerta kaikkiaan upee runokuvaKerta kaikkiaan upee runokuvaEwuhttps://www.blogger.com/profile/01633764712635016488noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1340854201882091705.post-85538719611348507782009-10-02T21:08:15.133+03:002009-10-02T21:08:15.133+03:00En nyt halua vetäytyä minkään lähdesuojan taa, mut...En nyt halua vetäytyä minkään lähdesuojan taa, mutta siitä huolimatta/ tai juuri siksi en osaa sanoa, mikä on oikein nähty, (tämän runoni kohdalla) ja mikä ei niinkään osuisi. sorry.Jorma Martikainenhttps://www.blogger.com/profile/14679146632324310451noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1340854201882091705.post-21824929847287213682009-10-02T20:06:24.073+03:002009-10-02T20:06:24.073+03:00Sanat ovat syviä kuin kaivo. Siis syvä kaivo.
Lau...Sanat ovat syviä kuin kaivo. Siis syvä kaivo. <br />Lauri Viita sanoo sen niin kuin minä tämän ymmärrän: ..jos oon sulle mato maan miksi mulle annoitkaan, unen kaivot kurjuuteen, aisit aivot mietteineen...<br />Runoilijalla on liikaa aisteja, se on kovaa kokea, vaikka sitä samalla sanotaan rikkaudeksi. Niin. Sano olenko nähnyt oikein Jorma:AnnaLiisahttps://www.blogger.com/profile/12717490136676947768noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1340854201882091705.post-14321920070310787902009-10-01T17:52:16.330+03:002009-10-01T17:52:16.330+03:00no ko on tällanen luonto, et aina pitää inttää:
ky...no ko on tällanen luonto, et aina pitää inttää:<br />kyllä runo on ansiokkaampi ilman muuta ja sitäpaitsi ilman sitä ei olisi analyysia!!! hah.hih.Lealiisa Kivikarihttps://www.blogger.com/profile/03928029937039424566noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1340854201882091705.post-56472193343827009902009-10-01T17:49:21.469+03:002009-10-01T17:49:21.469+03:00Nonnii, Kiitos ja kumarrus Lealiisalle. Analyysisi...Nonnii, Kiitos ja kumarrus Lealiisalle. Analyysisi runosta on huimasti ansiokkaampi kuin meikän runo konsanaan. thanks.Jorma Martikainenhttps://www.blogger.com/profile/14679146632324310451noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1340854201882091705.post-70315562437751703312009-10-01T16:58:17.946+03:002009-10-01T16:58:17.946+03:00Niin kuin minä koen tämän runon:
Ensimmäisenä nou...Niin kuin minä koen tämän runon:<br /><br />Ensimmäisenä nousee rintakehään pakahduttava tunne, joka yhdistyy yhtäaikaisesti kauneuteen ja läpipääsemättömään suruun.<br /><br />Seraavaksi jään pohtimaan nimeä: Toinen, toiseus. Olla reunalla, irrallaan. Rajalla.<br /><br />Kaksi ensimmäistä säettä luovat vahvan kuvan paikasta ja runon minän lähtötilanteesta. elokuvanomainen- kamera tsuumautuu ja rajaa tarkasti, hetki kerrallaan.<br /><br />Vahva muuttuu väkeväksi neljässä seuraavassa säkeessä, jossa runon minä piirtyy läpinäkyväksi, hengeksi, sieluksi. Runon minä kuin kohtaa jotain peruuttamatonta; linnut ovat äänettömiä, lintu myös sielun vertauskuvana voidaan liittää tässä runossa toispuoeleiseen, johonkin,(toinen>nimi)toiseen maailmaan, tie on ollut vieras, jota pitkin runon minä on kulkenut, vanha puisto voi kuvata myös ikävaihetta-kun kaikki alkaa tuntua vieraalta, myös elämä ja kädet ovat jo paljaat. Linnut vievät sanat huulilta, sanat, jotka ovat ihmisen ajattelun rakennuspuita - mitä jää jos ajatuksetkin viedään ja vielä lämpimät sormet hiuksista, kehon lämpö, toisen ihmisen kosketus.<br /><br />Ensimmäinen kuulokuva tulee kahdessa seuraavassa säkeessä: //lehdet varisivat// niin ikään olemme tekemisissä jonkin: elämän tai elämänvaiheen päättymisen kanssa, syksyn. Maan hengitys on ahne, mutta myös ikuinen, se ei taukoa, vaikka ihmisen hengitys loppuu. Maan hengitys on ahne- säe kuvaa myös mielestäni runon minän väistämätöntä tilannetta ja lisää toisaalta päättymisen ja toisaalta kaiken päättymättömyyden tunnetta.<br /><br />Kaksi viimeistä säettä saa runon kruunun sädehtimään - runon minä on tullut paljaana, vierasta tietä, menettänyt sanat, kehon lämmön, toisen, katsonut silmiin rajallisuutta. Hän istuu tyhjään itsekin niin tyhjänä, että ei tyhjää täytä.<br /><br />Vain tällaisessa hetkessä ja tilanteessa voi syntyä uutta, uudelleen - kaikesta tyhjentyneenä, odottaa uudelleen täyttymistä.<br /><br />Pidän runon tunnelmasta erityisen paljon. Se on mystinen, vahvasti latautunut ja kuvat piirtyvät selkeinä piirtoina. Se kuvaako se runoilijatietä, elämäntietä, rakkaussuhteen päättymistä vai mitä jää mielestäni peiliksi lukijalle- Tämä on upeaa Jorma, tämä on ammattitaitoa!Lealiisa Kivikarihttps://www.blogger.com/profile/03928029937039424566noreply@blogger.com