Kupillinen teetä
uskon sen hyväätekevään vaikutukseen
kuninkaalliset ajatukset kylpevät tammanmaidossa
tuottavia ihmistapoja
jotka yhä tuoksuvat sitrusöljyltä ja kamelinnahalta
ajattelemattomia tottumuksia
elämää kehystämässä
hädän hetkellä ne asettuvat ympärillemme
niiden takana rehottaa elämä
Annan lusikalla vauhtia teelehdenpalalle
vauhdin hidastuessa astun metsään
pensaiden alta huutavat kaskaat
aika on hävittänyt talven järjestyksen
mikään ei varsinaisesti vielä ole
Pidän niin tuosta teen nauttimisajatuksesta ja sitten lopun lauseesta:mikään ei varsinaisesti vielä ole.
VastaaPoistaAnna-Liisa, en osannut kommentoida viime runoasi, mutta tämä teksti, runonalku, syntyi osin sen innoittana. Kommentti tuli siis näin runonmuodossa. Kiitoksin Terhi
VastaaPoistaOli ihanaa löytää näin pian täältä tammikuun ensimmäinen runo. Kiitos Terhi tammanmaidosta, rauhasta ja kadonneesta talven järjestyksestä.
VastaaPoistaRunosi innoittamana piti lähteä keittämään iso mukillinen teetä. Se maistui tosi runolliselta.
VastaaPoista